Vuosikausia vanhat keijunmekon siemeneni ovat itäneet. Samoin amppelitomaatit ja pari koe-erää riippapetuniaa. Mietin taas aamulla nämä aarteet havaittuani, että miten niin pienestä voi olla niin onnellinen ja ovatkohan viherpeukalot yleisesti ottaen onnellisempia ihmisiä kuin muut ihmiset? Tiedän jo etukäteen, että läheskään kaikki kylvöt eivät muutu upeaksi kukkamereksi tai valtavaksi sadoksi, mutta sekään ei haittaa. Matkanteko on yhtä ihanaa kuin perillepääsy. Hiihtoloman vietosta kotona iloitsin jo etukäteen paljolti sen vuoksi, että kerrankin voin ryhtyä kylvöpuuhiin jo ennen lomaa ja sen aikana. Räntäsade ei haittaa yhtään. Tykkään muutenkin kaikesta kauniista ja olen ollut ihan superonnellinen, kun töissä tehtiin keittiöremppa. Moni arvosteli moista rahantuhlausta, osalle asia oli täysin yhdentekevä, mutta minä iloitsen joka kerta työpaikan oven avatessani ja nähdessäni upouuden kahvihuoneen. Loman jälkeen aion siivota ja sisustaa työhuoneeni kevääseen.
Olkkari on meillä valoisin paikka ja siitä aiheutuu dilemma viljelmien ja estetiikan välillä. Usein olen kääntänyt sohvan ikkunan eteen ja piilottanut purkkiarmeijan sohvan taakse, mutta silloin kasvun ihaileminen on hankalaa. Tänä vuonna päätin tehdä kylvöksistä sisustuselementin ja tuoda terassin kenkätelineinä toimivat vanhat puulaatikot ikkunoiden eteen. Suunnitelmissa on ollut myös virittää jonkinnäköinen tilapäinen taso lecaharkkojen tai betonista valettujen pienien kuutioiden päälle, mutta moista en ole vielä saanut aikaiseksi, joten tämä saa kelvata.
