Tänään jatkan saamaani haastetta. Numerot kuuluvat alkuperäisiin kysymyksiin, joten vain salapoliisi saa selville, miksi ne ovat noin kummallisessa järjestyksessä.
1. Mitkä ovat parhaimmat onnistumisesi ja pahimmat pettymyksesi kasvien valinnassa?
Eniten olen pitänyt kaikista kasveistani, erityisesti niistä, jotka ovat pysyneet hengissä. Pari vuotta sitten toteutin suosikkikasviesittelyni, enkä meinannut osata jättää postauksista yhtäkään kasvia pois. Kasvionnistumisten all stars -joukkueeseeni ottaisin tällä hetkellä ehkä yhdistelmät ukkolaukka-keltainen päivänlilja-hiirnevirna sekä harjaneilikka-salvia-hirssi-sormustinkukka. Näistä löytyy kuvat alla.
Pettymyksiä ovat olleet kaikki ne siemenet, jotka eivät ole lopulta itäneet ja juurakot, joista ei ole noussut elämää. Toivottavasti ovat maistuneet kuitenkin pieneliöille, jotta ovat yhä mukana elämän kiertokulussa.
3. Nimeä mielestäsi parhain kevät- ja syyskukkija. Miksi juuri ne?
Parhaimpia kevätkukkijoita on niin paljon, että yhtä ei voi valita. Sitä paitsi – missä vaiheessa kevät muuttuu alkukesäksi? Kysyn vaan, että onko se hetki osoitettavissa kalenterista vai pitääkö käydä tieteilijöiltä tiedustelemassa, että joko tässä on terminen kausi edennyt tarpeeksi? Kevätkesä on sellaista tykitystä, että ensin pyörryttävät pikkusipulikukat, sitten mieltäni kutkuttaa kevätkaihonkukka ja totaalisen tainnutuksen tuovat tulppaanit. Lukitsen vastaukseni: kaikki.
Syyskukkijoita valitessa tullaan samaan ajoitusongelmaan, kunnes muistan, että jättiverbena on suosikkini loppukauden kukkijoissa. Kokeile itse, jos pohdit, että miksi. Hihityttää pelkkä ajatuskin ja loppupäivän hymyilen rakastuneena.
2. Kirkkaanpunainen vai vaaleanpunainen?
Värien karsinta ei ole minun tehtäväni, niiden sijoittaminen on. Tosin tässä talossa on valittu rusehtava punainen peltiosien korosteväriksi, jolloin kirkkaanpunainen istuu ympäristöön paremmin kuin siniseen taittava vaaleanpunainen. Mutta oikein sijoitettu ja oikean sävyinen vaaleanpunainen voittaa aina kirkkaanpunaisen, paitsi silloin, kun minä saan valita värin. Silloin otan kaikki.
4. Lempi puusi? Kasvaako se puutarhassasi?
Voi lempipuu, armaani! Muistan aina sen magnolian, johon törmäsin ensimmäistä kertaa eläissäni. Siis sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti: siinä puussa ja sen kukinnassa on jotain, mitä ei voi käsittää. (Puu oli niin kaunis, että sitä katsellessani törmäsin kävellessäni sen runkoon. Oho.) Mutta eihän punasävyisiä, isokukkaisia magnolioita voi kasvattaa Suomessa, joten puu kasvaa vain haavepuutarhassani, johon sijoitan myös muut haaveeni persikan, mangon, rusokirsikan, mantelin ja oliivin. Ai niin, ja tietysti myös rahapuun, jossa oikeasti kasvaisi rahaa. (Miten kukaan on muuten saanut nimetä rahapuuksi kasvin, joka ei tuota rahaa? Tai apinanleipäpuuksi leivättömän puun. Ymmärrät yskän.) Monia herkkiä sijaiskasvajia olen sen sijaan saanut puutarhaani, kuten päärynän, kirsikoita ja koristeomenapuita.
3. Jos omistat hyötytarhan, paras ja satoisin syötävä kasvisi?
Tätä ei tarvitse miettiä kauan: mangoldi. Älä sekoita magnoliaan.
Tai omena.
Tai peruna.