Miehen suurin luottamuksen osoitus.
Se ei toki ole että antaa sydämensä mulle.
Se on se auto.
Sitä ei lainata.
Mitkään mun vakuuttelut siitä et oon hyvä kuski.
Ne ei toimi.
Kato kun se auto on hänen vastuulla.
Pitkään en jaksanut tapella asiasta.
Mut sit kun olisin oikeasti tarvinnut sitä lainaan.
Enkä saanut.
Se piti sen mielummin omalla pihallaan seisomassa.
Kuin olisi helpottanut mun elämää.
Saakeli siitä autosta tuli kiistakapula.
Mä voitin.
Olisin voinut hakea sen.
Mut en hakenut.
Pitäköön autonsa.
Ja kaiken muun.
Mä olen itsellinen nainen joka kulkee bussilla.
Ja viisas. Annoin sen muhia.
Nostin autoasian esiin meidän grande riidassa.
Kerroin et jos se auto on tärkeämpi kuin minä.
Niin sitten se saa olla autonsa kanssa kaksin.
Kerroin etten väärinkäytä sitä.
Ajele sen bensoilla ja vähät välitä.
Mut jos mä tarvin.
Niin silloin sitä lainataan.
Sitä on seurustelu.
Omien mukavuusrajojen yli hyppelyä.
(Ja välillä sänkyjä joista toinen ei pidä).
Niinpä, viime viikonloppuna tapahtui ihme.
Mä kysyin autoa lainaan.
Ensin se sanoi ei.
Mulkaisin sitä.
En palannut aiheeseen.
Annoin sen taas muhia.
Nukutun yön jälkeen se tarjos sitä mun käyttöön!
Yritin taas selittää että ajan sitä tosi varovasti.
Se tuntui vain hermostuvan siitä.
Mietti mitä sille voi käydä.
Totesin et muruseni.
Ei tästä päästä yli muulla kuin että mä lainaan sitä.
En kovin usein.
Koska sen hermot.
Mutta lainaan.
Ja palautan takaisin priimakunnossa.
Pakotan sen luottamaan muhun?
Mut se lainas mulle autoaan <3