Haasteen aihe on unelmapuutarha. (Postauksen kuvat liittyvät aiheeseen.)
Se on intoilijan suunnittelema, lihasvoiman toteuttama ja luonnon elämää kuhiseva paratiisipläntti.
Alkukesän kukkapaljous, jossa on kaikkea liikaa mutta kuitenkin niin, että sekaan mahtuu ja avaruutta löytyy.
Jotain herkkää, toistuvaa, lempeää. Sellaista, joka pitää löytää ja josta nauttii salassa.
Paikka, jossa rikkaruohotkin ovat sallittuja ja niille tulee oma arvonsa.
Satoa, herkkuja ja kesän tuntua riittää jokaiselle aistille: vesi herahtaa kielelle, katsellessa ja tunnustellessa kasvua, tuoksut täyttävät ilman ja herkkä linnunlaulu viimeistelee päivän.
Ruokaa ja lähiravintoa, joka on kasvanut puhtaassa maaperässä, voimanaan kompostin mustaa voimaa ja pollenparasta. Torjunta-aineista ei tarvitse kantaa huolta.
Loppukesässä on värien runsautta ja jotain, johon silmät jumittuvat. Yllättävää, perinteistä ja tavanomaista, kaikkea samassa.
Ympäristö, joka arvostaa kaikkia vuodenaikoja ja jossa elämä ei pysähdy ennen asukkaidensa voimien ehtymistä, ehei, se jatkaa läpi pikkupakkasten kohti talvea ja kuuraa.
Kaikki vuodenajat on muistettu olemassaoleviksi (ja naapurilta lainataan huoletta elementtejä, jotka eivät omaan puutarhaan mahdu).
Nurmi. Sitä ei saa unohtaa: silkinpehmeä peite jalkojen alla. Ah.
Hämärän hetkiin suunniteltu valaistus, joka sekä mahdollistaa pihan käytön joka tilanteessa että luo tunnelmaa ympäri vuoden.
Näkymiä, jotka hivelevät silmää sisältä katsottaessa, sillä puutarhasta pitää voida nauttia aina kotona ollessa.
Unohtamatta pakkaspäivien kuulautta ja sitä, että talvi kestää puoli vuotta. Ainakin silloin, jos katsotaan pihalle ja etsitään sieltä jotain kasvavaa.
Ja nyt, saisinko tähän sen skriik-äänen, joka syntyy, kun vinyylilevyyn tulee naarmu neulan repäistessä rumasti mustan pinnan halki. SKRIIK! Päiväkahvimusiikki hävisi siinä ja tässä tulee todellisuus siitä, mitä minulla on (noiden kuvien ulkopuolella).
Pistetään tähän tunnelman luojaksi yksi kappale harjoitusvaiheessa olevia rummunpäristäjiä, jolla on sellainen kaulassa kannettava rumpu ja sen pohjaan se päristin, joka saa rummun äänen värisemään. Hyvä lukija. Meidän pihamme: intoilijan suunnittelema, lasten talloma, konevoiman kauhoma, lapion nirhimä vajaa tuhatneliöinen pläntti, joka varmastikin vastaa paratiisia, kunhan aurinko paistaa heleästi ja itsellä on tummennetut (ilman voimakkuuksia olevat) linssit silmillä, kädessä lasi kuoharia ja mieli lomalla. Ou jee. Ei enempää eikä sen vähempää.
Minun paratiisini jokaiselle lomapäivälle, oma vuosimaksullinen kuntosalini, vapaa-ajan viejäni, lompakkoni ryövääjä ja loputon aihe nautiskelulle, itsekritiikille ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiselle. Puuhamaa vailla vertaa, suunnitelma ilman toteutusta, piha vailla sadettajaa ja rikkaruoho keskellä kasvimaata. Unelmapuutarhani reaalimaailmassa. Tässä on pohjapiirros, joka kokoaa edellä esitetyn kuvasarjan:
Sain pariin eri otteeseen haasteen, joiden kysymyksiin päätin vastata muutamassa eri postauksessa. Kiitos Hämäläisen puutarhan Anni ja Konnadonna, ilo vastailla näin talven keskellä! Toivottavasti Anni et pahastu, että varastin sinulta väärät kysymykset :) Säännöt nurkkaan ja siihen malliin, vai mitä satuitkaan kirjoittamaan.
Ensimmäiset vastaamani kysymykset ovat tässä tiivistetyn vastauksen kera:
1. Minkä kokoinen puutarha sinulla on?
Tontti karvan alle tuhat neliötä, mistä puutarhana on jotakuinkin puolet. Toisen puolen täyttävät rakennukset ja asfaltoitu autopiha.
2. Kuvaile viidellä sanalla unelmiesi puutarhaa.
Paratiisi, jossa on elämää ja kasvua.
Koska postaus on venynyt kuin pihanlaittajan elämän kuminauha, jatkan seuraaviin kysymyksiin tuonnempana. Toivottavasti silloin myös lyhyemmällä postauksella.