Eräänä päivänä viime viikolla aurinko paistoi ja rännit sylkivät vettä niin vaativasti, että päätin lähteä töistä normaalia aikaisemmin ja jättää loput työt iltapuhteiksi. Yksi ryhmäni opiskelijoista oli jäänyt koululle hengailemaan ja lähti tärkeänä opettajan seuraksi kotimatkalle.
Opiskelija kulkee kouluun lähijunalla, minä bussilla. Pysäkillä laskeskelimme, kumpi kulkuväline minulle tosiasiassa olisi järkevämpi, ja totesimme, ettei sillä ajallisesti ole juuri väliä: juna voisi olla nopeampikin. Perustelin: Bussipysäkki on lähempänä kotiani. Junat myöhästelevät. Inhoan steissiä aamulla, koska ihmiset törmäilevät minuun ja minä ihmisiin. Bussit kulkevat tällä välillä useammin. Aamuisin laiskottaa.
Bussi tuli; kuski viittoili matkustajat pysäkiltä kauemmas, jottei vesilätäkkö roiskahtaisi kenenkään koiville.
Opiskelija on ilmiömäinen johtamaan -tOn-loppuisia sanoja mutta tekee sen vähän löysin rantein: hauskan vastakohta on hauskaton, vain arkisin auki oleva liike viikonloppunaton. Bussin juuttuessa punaisiin loin mahdollisesti hirviön ohjeistamalla, kuinka -tOn-johdinta voi käyttää verbien kanssa. Opiskelija nauroi pahaenteisesti. Veikkaan, että huomisesta lähtien kaikki on kuolematonta.
Puolessavälissä oli bussinvaihto ja pari isoa lätäkköä, joiden yli täytyi hypätä. Toinen bussi kiersi ties mitä kautta: siinä ajassa olisi jo ehtinyt junalla vaikka minne. Onneksi opiskelija oli joustavalla tuulella (Mä tykkään olla turisti, mutta ei kävele, vain istua bussissa). Aurinko kiersi ikkunasta toiseen, kun bussi kiisi ramppia alas. Puhuimme säästä, kieliopista, suomen kielen käyttämisestä puhelinliittymäkaupassa, työterveydestä, vakuutuksista ja Kiinan historiasta. Ilma seisoi ja haukotutti: kerroin, että jotkut väsyvät keväällä ja että itsemurhiakin kuulemma tehdään paljon, kun valo lisääntyy. Lopulta parin talon takaa tuli paras kohta: lahden toisiinsa hiertyvät jäälautat ja niiden keskellä sulana kiiltävä, silmiä leikkaavan sininen vesi.
- Junat kyllä myöhästelee ja kaikkee, mutta silti musta on oikeesti kiva tulla töihin bussilla siks, ku musta on ihanaa ajaa tästä ja nähä meri joka aamu ja iltapäivä. Kato ny miten ihana kohta tää on.
- Okei, no mä ajattelen se on hyvä syy.
Ekstaattista, että on enää pari viikkoa maaliskuuhun. Julkea varaslähtö uuteen vuodenaikaan talvenkalpeat naamat valoa kohti, silmät sikkarassa, takit auki ja bussin kaasu pohjassa: check. Ja pysäkillä vilkutetaan toinen toiseen suuntaan - heihei, se oli hyvä matka, nähään huomenna.
Yrmeä veljeni, joka kaipaa neljää vuodenaikaa, halusi joskus siirtää Suomen pääkaupungin Rovaniemelle. Tunteilin jotain merestä, johon veli, että kuka hullu kaipaa paskaista Itämerta. Voin sanoa koko ajan vähän enemmän, että minä. Kaipaan sisä-Suomen hiekkapohjaisia järviä ja niiden lempeää uimavettä, mutta paskainen Itämeri, pikkuhiljaa minä kaipaan sinuakin, kun en sinua näe. Olet hyvä syy asua täällä, hyvä syy valita bussireitti töihin, hyvä syy lähteä kävelylle sunnuntaina - kaikenkaikkiaan hyvä syy vähän rakastua Helsinkiin.
Paskainen Itämeri, pidetään yhtä.