Ystävänpäivänä nukuttiin porukalla yli kasiin (huomio: saavutus keskivertotaaperoperheessä), käytiin hyvällä menestyksellä Prismassa (V suostui jopa istumaan ostoskärryssä), syötiin tacoja ja vaahtokarkeilla koristeltua suklaajuustokakkua, leikittiin ulkona ja tampattiin mäkeä seuraavan päivän laskiaisriehaa varten.
Mutta mikä vielä mainiota, minun ja ystäväni Suvin agilitykisareissu toi tulosta ja Polkka sai toisen nousunollansa kakkosluokasta. Tämä ei ole koirablogi enkä ole sen kummemmin koiraharrastusta täällä esitellyt, mutta Polkka on kelpo agilitykoira ja löytänyt taas kisavaihteen lainaohjaajan kanssa. Itse olen niin törppö radalla koiran kanssa juostessa, että koira lyö hanskat tiskiin ja kävelee autolle... Yksi nolla vielä ja Polkka siirtyy ylimpään eli kolmosluokkaan.
Illalla V nukahti sikeästi ja me päästiin saunomaan kaksistaan. Lapsi tuo elämään pieniä iloja, sanotaan. Totta tuo, joskus aiemmin ei edes hoksannut että kaksistaan saunominen voisi olla luksusta!
Suloinen ystävänpäivä ja illalla nukkumaan mennessä mietin, että on minulla mainiota porukkaa täällä saman katon alla.