"Kyllä minä vähän kauhistuin", sanoi äiti puhelimessa. Oli käynyt blogissani lukemassa tunnelmia heti muuttomme jälkeen. :D
Bestikseni taas totesi perinteisellä ystävänpäivän kaupunkireissullamme, että vastaavassa tilanteessa hän olisi luultavasti flipannut. Myönsin, että pari epätoivoista hetkeä sattui itsellenikin. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin. Tai ei jotenkin, vaan pelkästään kovalla työllä. Mies on ollut vetovastuussa, mutta kyllä me molemmat olemme painaneet menemään niin ettette usko uudestavuodesta saakka, jolloin löysin pienen palan jalometallia tinanvalusangosta. Sellaista tämä kihlajaisaika.
Ha! Oli pakko vähän kiusata.;) Kyllä se on valitettavasti niin, että kaikenlainen pariskuntana vietettävä laatuaika on jäänyt päiväohjelmasta pois - kuten myös esimerkiksi kavereille soittelu ja ruokakaupassa käynti - vaikka tuoreehko kihlapari olemmekin (toim. huom.: tieto somessa ensimmäistä kertaa!). Tämä viikko on kuitenkin ollut niin tehokas, että eilen pääsimme ottamaan keittiön käyttöön. Ja koska muutenkin alkaa helpottaa, suuntasin kauppakeskukseen ja ostaa pamautin kaksi pulloa light colaa sekä pakastepizzat. Kyllä tässä vielä päästään normaaliin parisuhdearkeen kiinni.
Tänä aamuna heräsin vuoden kauneimpaan auringonpaisteeseen. Koti näytti tältä, kun sen ensimmäisen kerran näin luonnonvalossa.
