Meinaa hermostuttaa.
Haluaisin kirjoittaa blogia ahkerammin. Jotenkin illalla pää on niin tyhjä, ettei yhtään ajatusta saa ylös. Päivällä niin kiire, ettei mitään ehdi kirjoittaa. Edes viikonloppuisin.
Haluaisin kirjoittaa siitä, että keittiön välitilassa on laatat.
Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka eilen ehdin pitkästä aikaa kuulaan. Tehtiin koko tunti erilaisia askelkyykkyjä ja kyykkyjä. Tänään on vaikea mennä rappusia ylös ja alas. Tuntuu hyvältä.
Haluaisin kirjoittaa Pojan eilisista ystävänpäiväjuhlista.
Haluaisin kirjoittaa, kuinka kaunis piha meillä on kun aurinko paistaa. Ja siitä, että aurinko paistaa.
Haluaisin kirjoittaa Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjasta. Mainiota luettavaa.
Haluaisin kirjoittaa, kuinka ihanaa talossa on asua. Tämä todella oli elämäni paras päätös.
Haluaisin jakaa Zara Home -verkkokaupan suosikkini; mitä visioin rakkaaseen kesähuoneeseeni, jota tällä hetkellä koristaa lähinnä styroksi ja ruskea pahvi.
Haluaisin kertoa, että 3-vuotiaiden mielestä viiksi-pillit eivät ole hauskoja.
Ja laittaa kuvia suklaariisikakuista, koska mikrokokkaus.
Niin, ja kertoa, että Lidlistä saa nykyään tosi hyviä salaatteja!
Sen vielä haluaisin kirjoittaa, kuinka kivaa on saada kukkia. Kevään ensimmäiset tulppaanit olohuoneessa. Se vähän helpottaa!
Ps. Blogin otsikko on lainaus Anja Snellmanin runokokoelmalta (Saa kirjoittaa, 2004), joka minun mielestäni (toisin kuin Hämeen-Sanomien toimittajan) on kaunis.
Tulipa hyvä mieli, kun tämä on nyt tehty.