Mitä näet kuvassa?
Mielestäni siinä on
- kevättalven piriste. Vihreä sisäkasvi on aina vihreä, paitsi silloin, kun se tiputtaa lehtensä valon puutteen vuoksi. (Ja nyt.)
- auringonpaiste. Se näkyy myös töistä kotiin tullessa, eli nyt on saavuttu yhteen vuoden parhaista ajankohdista: kyllä se valo taas voittaa pimeyden, juhuu, ja kevät saattaa tulla. Tämä yllättävä tapahtuma koetaan Maassa jo lähes viidettämiljarditta kertaa, uskomatonta!
- likaiset ikkunat, jotka aurinonpaiste paljastaa. Ylivalotin taustan, jotta et huomaa sitä.
- limoviikunan latvus. Eikä mikä tahansa limoviikuna, vaan kovin erilainen kuin vielä hetki sitten:
Tämä on sitten puutarhablogi eikä sisustusblogi, joten sisäympäristö on valittu kaikkea muuta kuin itse pääosan esittäjän ulkopuolella olevien elementtien puolesta.
Päätin, että joka vuosi ylikasvava sisäpuumme saa tänä vuonna tiukan trimmauksen, jotta taas syksyllä ei tarvitse pohtia, että miten se nyt on kasvanut noin isoksi eikä ohi mahdu kävelemään sitten millään. Tiukan googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kukaan ei osaa kertoa, paljonko limoviikunasta voi oksia pätkiä kerrallaan, mutta kaikenlaisten vahinkojen jälkeen puut ovat elpyneet takaisin elävien kirjoihin, joten annoin mennä.
Niks naks, niks naks, sinne lentelivät lattialle.
Lopputulos: ei paha. Rehellinen suomalainen negaation kautta määritelty hyvä. Lasi on selkeästi puoliksi tyhjä, mutta lattia lähes täysi.
Tekninen tuki ei huomannut mitään eroa puussa eikä lattialla. Voi olla, että hän kuitenkin päätyy parturoimaan itse pihalla kasvavan tuija-aidan, aivan kuten viime vuonakin. Minulla on nimittäin tapana vähän innostua.