Sain Zubi's Cornerin Suvilta kiertävän haasteen kertoa perheemme sisustustyönjaosta ja mieltymyksistä. Että pitääkö miehenikin sitten siitä harmaasta? No kyllä pitää, mutta ei läheskään niin paljon kuin minä.
Koti on usein asukkaidensa näköinen, mutta kun asukkaita on useampi, millainen soppa siitä syntyy? Tässäpä hieman laajemmin aiheesta kysymysten ja vastausten muodossa:
1) Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun?
Kyllä osallistuu, varsinkin jos on kyse isoista asiosta. Käytäntö on usein se, että minä teen tarvemäärittelyn (minulla kun niitä tarpeita ilmenee harva se päivä), pohjatyön ja ehdotukset. Häneltä tulee sitten kommentit, ehdotukset ja lopullinen siunaus. Käymme yhdessä kaupoilla katsastamassa vaihtoehtoja ja mies tulee kaupoille ihan mielellään. Kädentyöt ja remontoinnit hoidamme Matin sanoin aika fifty-sixty.
2) Jos vastasit ei: Toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustukseen? Ja jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?
Hyvä vain, kun ei osallistu enempää, nimimerkillä minun-tapani-on-ainoa-oikea-tapa. Vitsi vitsi (tai sitten ei?)
3) Eroaako makunne toisistaan?
Kuvittelin ennen, että makumme ovat aika yhteneväiset, mutta viime aikoina olen huomannut, että eroja on enemmän kuin olen arvannutkaan. Itse olen enemmän trendien ja uusien juttujen vietävissä, kun taas miehelläni on vankempi oma maku, joka on pysynyt melko muuttumattomana vuosia. Suurista linjoista ja tyylisuunnista olemme kuitenkin samoilla linjoilla.
4) Riitelettekö sisustusratkaisuista?
Joskus. Tai siis lähinnä minä riitelen. Jos oma ehdotukseni ei saa kannatusta. Olen hieman huono tekemään kompromisseja sisustuksen suhteen. Tai noh, oikeastaan minkään suhteen.
5) Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä, vai erikseen?
Isot ja kalliimmat jutut hankimme yhdessä tuumaille, pienempiä hankintoja tulee tehtyä omin päin. Esimerkiksi sisustustyynyjä ilmestyy toimestani usein yllättäen ja pyytämättä.
6) Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Ja kumpi joustaa enemmän?
Sisustaminen on minulle tärkeämpää kuin miehelleni, minkä vuoksi useimmiten hän on se joka venyy ja paukkuu. Jos asia ei ole hänelle hirveän tärkeä, niin minä saan suunnitella ja toteuttaa asiat mieleni mukaan. Usein kuitenkin esittelen suunnittelun jälkeen muutaman vaihtoehdon, joista sitten valitsemme parhaan. Minulla on taito hivuttaa oma mielipiteeni voittajaksi, mutta jos auta armias joudun joskus tekemän kompromissin, niin sen näkee kyllä naamasta pari seuraavaa päivää. Kun oma visio on todella vahva, niin harmittaahan se, jos toinen ei asiasta innostukaan.
7) Miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä? Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä, vai mietitkö hiovasi puolison maun paremmaksi/ toisenlaiseksi?
Tavatessani puolisoni, hän asui vielä vanhempiensa luona ja silloin nuoren rakkauden aikaan oli varmaan muuta mielessä kuin sisustaminen. Minikokoisen opiskelijaboksinsa mies sisusti oikein kivasti ja viihdyin siellä kyläillessäni mainiosti. Ensimmäisen yhteisen asuntomme remonttikin hoitui yllättävän harmonisissa tunnelmissa, joten en ole koskaan ajatellut, että miehelläni olisi jotenkin vääränlainen maku tai että sitä pitäisi muuttaa. Nykyiset erimielisyytemme koskevat usein aika pieniä asioita ja yksityiskohtia, yleisesti ottaen makumme kohtaavat hyvin.
Olen aina ollut iloinen siitä, että minulla on puoliso, joka on kiinnostunut kodin laittamisesta ja sisustamisesta. Vaikka se joskus aiheuttaakin erimielisyyksiä. Koti on paikka, jossa kaikilla tulee olla hyvä asua. Vahvoista mielipiteistäni huolimatta en voisi koskaan ajaa läpi asiaa, jota tietäisin toisen vihaavan. Silloin ne kompromissit on tehtävä ja nieltävä ylpeytensä. Ja muistaa, että ei se pinkki lastenhuoneen seinä maailmaa kaada.
Suvista inspiroituneena jutun kuvituksena pieniä yksityiskohtia miehen tekemistä sisustusvalinnoista.
Haastan teidät lukijat jakamaan ajatuksianne aiheesta.Kuka teillä oikein sisustaa?