Jos joku olisi kertonut teini-ikäiselle minulle, että tulet ajatteleemaan luksukseksi tilanteen, kun on lauantai ja ehdit siivota. Se olisi tuhahtanut jotain rumaa ja roikottanut imuria vähän kovakouraisemmin ympäri kotia. Mut luksukselta se tuntuu. Ne kaikki illat, kun tulee kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, ripustaa uimapuvun ja pyyhkeen kuivumaan ja istuu pari tuntia koneella ennen nukkumaanmenoa.. Tehokkaampi ihminen käyttäisi nekin tunnit siihen pieneen siivoamiseen. Ettei koti näyttäisi ihan kaatopaikalta ja sen siivoamiseen menisi koko viikonloppua.
Mut mä en jaksa. Työt on kuluttavia ja jumpasta väsyy. Viikonloput olen viettänyt miehen luona paossa oman kodin kaaosta. Joko ihan omasta tahdostani tai sitten se ei ole kysynyt mitään ja vain huristellut mut sinne. Koti on vähän ahdistanut ja miehen koti on lähempänä kaikkea muuta. Monesti menen sinne iltaisin yllättäen vain nukkumaan, koska reittioppaan mukaan kotiin kestäisi 75 minuuttia ja miehelle 31.
Joku sanoi, että nythän mä voin myydä tän kodin, kun oon asunut täällä kaksi vuotta. Mut en mä voi. Silloin mun pitäisi muuttaa. Mihin? Ostanko oman uuden kodin ilman miestä? Silloin ajattelisin, ettei me ikinä muuteta yhteen. Kaksi vuotta tässä iässä on paljon. Muuttaisinko miehen luo? En ihan vielä ole siihen valmis. Sen toisen valmiudesta en tiedä ollenkaan. Mitä jos haluankin asumaan ulkomaille? Tai muuttaisin Turkuun? Eli vaikka koti on sekainen ja kaukana kaikesta, se on mun koti. En luovu siitä vielä. Tuo joku on ollut joku ystävistäni ja tarkoittanut hyvää. Sanoin sen eilen itselleni samalla kun kerroin, ettei mun tarvi myydä asuntoa vaikkei se ihan täydellinen sijainniltaan olekaan.
Nyt tuli ihan hurja idea, et mähän voisin myydä ja ostaa uuden asunnon, sellaisen kun haluan jolloin mies joutuisi muutamaan mun luo. Mä voittaisin tän kumman luona asutaan taiston, jota sanattomasti käydään. Hmm.. Hmm..
Mutta ehkä mä jätän nämä suuret asiat hyrräämään mun päähän. Jotain tulee muuttumaan. Ei nyt, ei kohta mut puolen vuoden päästä. Mä tunnen itseni ja olen ollut liian kauan paikoillani. Mulla on raivostuttava tapa tehdä tilinpäätöstä elämästäni, kaataa koko koppa nurin ja tunkea asiat hieman eri tavalla sinne takaisin. Mut sitä edeltää tämä oman pään sisällä pohtiminen. En ole tyytyväinen nykyiseen, jotain pitää muuttua mutta mikä? Joten pysykää kuulolla rakkaat, älkää hämmentykö vaikka testailekin teihin ihan ihmeellisiä ideoita. Tarvitsen välillä vähän vastakaikua päänsisäisyyksiini joten puhun teoreettisista muutoksista.
Mutta nyt takaisin aiheeseen, kotiin jonka haluan siistiksi ja kivaksi. Ja se siistiytyy vain sillä, että sitä siivoaa. Kohta se näytää tältä:
