Ei meille ole tullut vauvaa eikä edes kissanpentua, vaan kevät! Tänä aamuna tuntui ensimmäisen kerran siltä: aamun valo on erilaista kuin talvella, vesi tippuu räystäältä, linnut laulavat ja oravat kisailevat. Kalenteriin ei kannata vilkaista, koska se kertoisi, että keväästä ei vielä ole kyse ja monta monituista lumimyräkkää lienee vielä luvassa. Mutta tänään aion fiilistellä parvekkeen pihlaja-angervon paisuvia silmuja, orkidean kuutta uudenuutukaista oksaa ja vihdoinkin itäneitä chilintaimia. Kun viileällä ikkunalaudalla ei tuntunut tapahtuvan mitään, siirsin kylvöksen talon lämpimimpään paikkaan, mikä meillä on eteisen kaappi. Siellä on nimittäin lattialämmityksen jakotukki ja niinpä meidän perheessä on aina kuivat ja lämpimät takit ja kengät :) Lämmön ja katemuovin pidättämän kosteuden voimin olin saanut houkuteltua siemenistä pienenpienet sirkkalehdet esiin. Lehdet olivat pimeässä aivan keltaiset, mutta vaihtavat ikkunaludalle paluun jälkeen värinsä nopeasti kevään vihreäksi, mikä on paras väri ikinä!
Vaahtera-aulio joutui joulukuusen tieltä evakkoon kellariin ja pudotti protestiksi lähes kaikki lehtensä. Leikkasin sitä melko ronskisti ja nyt on ihana seurata uusien lehtien puhkeamista. Saa nähdä, milloin löytyy ensimmäinen kukkanuppu. Myös jouluruusun meinasin saada tapettua, mutta sekin näyttää nyt pelastetulta kahden uuden lehden voimin. Siltikin suurin osa lehdistä ja nupuista tuntuu kuolevan alkuunsa, enkä ymmärrä, mitä teen väärin. Purkki on viileällä ja valoisalla ikkunalaudalla ja kastelen reunalle tai alle harvakseltaan. Tavoitteena on saada se hengissä kevääseen ja kukkapenkkiin.