Kalenterista sai kääntää viisi päivää sitten uuden sivun.
Helmikuusta löytyy joka vuosi kivoja juttuja, ja se antaa lupauksia paremmasta:
On Runebergin päivä (kuten juuri tänään), ja saa syödä tortun tai kaksi - tai oikeastaan tässä tapauksessa saisi, mutta meiltä niitä ei nyt löydy, koska en ole päässyt leipomaan niitä, koska en ole päässyt kauppaan / koska en ole oikein jaksanut / koska olen ollut siinä ja siinä -kipeänä.
On laskiainen (tai sitten ei, riippuen vuodesta, mutta tänä vuonna se on helmikuussa), ja oikein kaksin kappalein - sunnuntaina ja tiistaina - ja saa syödä pullia, mantelimassalla tai hillolla, oman mieltymyksensä mukaan.
On viimeinen talvikuukausi (ainakin periaatteessa), ja talvi yleensä parhaimmillaan sekä kauneimmillaan - niin kuin nytkin, kun katsoo ikkunasta ulos ja näkee lumisen maiseman ja lumen kauniisti peittämät puut (ja jos on onnekas, saattaa nähdä pilkahduksen jopa auringon valosta).
On vahva lupaus siitä, että kevät on kohta täällä, kuukauden päästä - ainakin, jos asiaa kysytään kalenterilta.
Ja kalenteri, sehän on oikeassa. Aina.
:)