Viikonloppuna pidimme remontista railakkaan kahvitauon naapurissa 9-vuotissynttäreillä.
Aika hyvä mäihä! Oman keittiön ollessa muutaman päivän poissa pelistä, naapurin muija leipoo superherkut. Tiedän, kenen puoleen kääntyä Pojan joskus halutessa synttärikakkunsa päälle muuta kuin mansikoita..
Naapuriperheen uusin jäsen on parin kuukauden asustelun jälkeen tottunut viliseviin vieraisiin, vaikka vielä välillä pitikin sohvan nurkassa tuumaustaukoja.
Naapurissa riittää villien leikkikavereiden ja lelupaljouden lisäksi paljon ihmeltävää. Sininen Riku-rapu ja pelottava monni epäilyttivät pientä juhlijaa.
Emme taaskaan lähteneet naapurista kulumallakaan. Juhlien loputtua ja muiden vieraiden jo lähdettyä jäimme Pojan kanssa remonttievakkoon vielä hetkeksi. Ja vielä hetkeksi. Kohta me lähdetään. Vielä hetkeksi.
Ilolla seurailimme kahden pienimmän löytäessä yhteisen sävelen. Pieni pussihousu vilisti tohinalla juoksuradalla vähän isomman perässä, piti kaveria kaulasta kiinni kaksikon katsellessa telkkaria (kahdenkymmenen sentin etäisyydellä ruudusta) ja pakahtui riemusta päästessään leikkimään yläsängyn näköalamestoille. Ei saa seistä! Äiti täällä ylhäällä ei saa seistä! Äiti ei mennä kottiin. Ei mennä kottiin.
Kyllä me joo kohta tästä lähdetään..Lopulta istuimme naapurin iltapalapöydässä minun popsiessa suoraan kattilasta lapsille tarkoitetut nakit.
Illansuussa saapuessamme naapurivisiitiltä kotiin, Hippi ja appiukko naputtelivat juuri viimeistä lattialankkua paikoilleen. Täydellinen ajoitus!
Loistavaa keskiviikkoa ja onnea vielä viikonlopun sankarille!