Vihdoinkin kelloköynnös kukkii, jippii! Tätä päivää on odotettu kauan - ainakin neljän vuoden ajan. Olin jo menettää toivoni köynnöksen suhteen, koska en ole saanut sitä kukkimaan kertaakaan. Olen ihastellut aina anoppini upeaa köynnöstä. Muutama päivä sitten mietin, mitä köynnöstä laittaisin kasvamaan etupihan terassille ensi vuonna. Ehkä se kuuli ajatukseni ja päätti alkaa kukkimaan. Kasvupaikan pitäisi olla hyvä, koska kelloköynnös pitää lämpöisestä, aurinkoisesta tai puolivarjoisesta sekä suojaisasta paikasta. Vettä olen antanut reilusti aina iltaisin. Tänä vuonna laitoin lannoitteita (kanankakkaa) reilusti mullan joukkoon ehkä tämä olikin syy miksi se puhkesi kukkaan.
Kelloköynnöksen kukat ovat valkoisia tai violetteja. Köynnös viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla.
Pidän kelloköynnöksen kauniista kellomaisista kukista, jotka ovat aika suuria. Köynnöksen nuput ovat huomaamattomia eikä niitä tahdo erottaa köynnöksen joukosta. Kelloköynnöstä löytyy on sekä valkoisena että violettina. Kelloköynnös, kuten nimikin kertoo, kiipeilee säleikköjä tai ritilöitä pitkin 2-3 metriä. Syksyllä se saa kauniin punertavan värityksen lehtiinsä. Köynnös kestää hyvin pitkälle syksyyn. Köynnöksen olen esikasvattanut maalis-huhtikuussa sisällä ja istuttanut tämän jälkeen isoon ruukkuun ulkona. Taidan tätä laittaa kuitenkin vielä ensi vuonna kasvamaan.
Köynnöksen nuput ovat huomaamattomia.
Syksyllä köynnös saa kauniin värityksen.