Eilen 3.2 vietettiin Valon päivää. Valo on suomenkielinen miehen etunimi ja se on ollut almanakassa vuodesta 1950. Nimipäivä on sijoitettu kalenteriin lähestyvän kevään airueeksi - eikä suotta! Eilen tuntui ihkaoikeasti kevättä olevan ilmassa. Aamu oli hieman utuinen mutta iltapäivällä taivas repesi ja kaivoin kameran toistamiseen esille ja lähdin happihyppelylle kotitoimistosta.
Valolla on suuri merkitys ihmisen mieleen ja jaksamiseen. Meillä on sairasteltu non-stopina viimeiset kolme viikkoa: flunssaa, korvatulehdusta ja Valon päivää edeltävänä yönä valvoin keskimmäisen vatsataudin kanssa. Mutta ah, luonnonvalo, se kaunein valo - antoi voimaa ja jaksamista nukkumattomankin yön jälkeen! Miehen myös sairastellessa yläkerran remontti on pysähtynyt muutamaksi viikoksi mutta remontti olisi tarkoitus saada päätökseensä kevään aikana.
Rämpiessäni lumihangessa kamera kädessä tuli sellainen fiilis, että piha on pysähtynyt. Koko syksy ravasimme asuntovaunun, kanalan ja talon väliä. Nyt siitä on muistona pihalla tönöttävä ikivanha terassipenkki, käsitiskauspaikka ja lumiset kanalan portaat. Olen melko ylpeä pesueestani, että pitkästä syksystä askeettisissa olosuhteissa selvittiin niinkin hyvin! Keväällä odottavat lumihangen alta pilkottavat lautakasat puhumattakaan erilaisesta remonttirojusta.
Luminen talvi ja kevätaurinko pikkupakkasen kanssa on ehkä kauneinta Suomea, mitä tiedän. Stalalta testattavaksi saatu postilaatikko PL-2 on palvellut hyvin ja nyt se maastoutuu lumiseen maisemaan. Postilaatikkomme sai joulukuussa arvostetun GOOD DESIGN- palkinnon - onnea! Odotan kevättä! Odotan sitä, että remontti on ohi ja pääsemme ensi kesänä myös tekemään enemmän pihahommia. Jos saisin valita uudistuneesta alakerrasta yhden parhaan asian, se olisi VALO! Uuden ikkunan ja pariovien ansiosta alakerta täyttyy aamuisin luonnonvalosta ja maisema omalle isolle tontille on ehkä parasta, mitä uusi talo ja paikka ovat tuoneet tullessaan.
