Ei, tämä blogipostaus ei käsittele italialaista taidemaalaria/keksijää/kuvanveistäjää, siitä DaVincistä voitte lukea vaikka täältä.
Tässä postauksessa olisi tarkoitus esitellä perheemme karvaisin jäsen, elämääni jo lähes kahdeksan vuotta sulostuttanut kääpiöluppakorvakani. Kani sai nimensä suuren taiteilijan mukaan, koska olin kesäkuussa 2007 juuri saanut luettua DaVinci -koodin ja jollain logiikalla juonsin siitä uudelle tulokkaalle nimeksi Leonardo. Ystäville saan vielä tänä päivänäkin painottaa, että ei, kania ei ole nimetty amerikkalaisen näyttelijän mukaan, vaan meidän kani on italialaisen taidemaalarin kaima.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Leonardo eli Leo alias Leksa a.k.a Möhis
Kanin voisi olettaa olevan melko tylsä lemmikki. Mutta meillä ei ainakaan tylsyydestä kärsitä. Ilmeisesti liian kiltin ja hellän luonteeni vuoksi en mitenkään voinut kuvitella että pitäisin kania häkissä päivät pitkät. Siispä Leonardo sai ensimmäiset elinvuotensa juoksennella vapaana kodissani päivät läpeensä. Luultavasti tästä vapaudesta rohkaistuneena, Leosta tuli myös melko sosiaalinen ja utelias pikku kani. Leonardo ei tunnu pelkäävän mitään vaan ryhtyy taisteluun jopa pölynimurin kanssa.
Kesällä Leonardo pääsi nauttimaan ulkoilmasta
Mutta miksi ihmeessä kirjoitan raskaus-/vauvablogiini kääpiökanista? Ehkä siksi, että tuo pieni otus on todella suuri osa arkeamme ja pohdin paljon miten tuleva vauva tulee vaikuttamaan kanin elämään. Toivon, että Leonardo oppii hyväksymään vauvan osaksi perhettämme ja suhtautuu uuteen tulokkaaseen lempeästi. Minkälaisia kokemuksia teillä on lemmikkien ja lasten yhteiselosta?