Täällä blogimaailmassa kiertää aika-ajoin erilaisia haasteita. Toiset bloggaajat haastavat toisia kirjoittamaan ja kuvaamaan mitä erikoisempia juttuja. Muutama päivä sitten Katie, Aika kypsä äidiksi-blogista heitti minua jääkaapin ovi haasteella... Oikeasti, jääkaapin ovi haaste!! Niin naurettavan pöhkö haaste, että pakkohan siihen oli tarttua.
Tosin ihan ekaksi ajattelin, että eihän meidän jääkapin ovessa ole mitään kuvattavaa, kun ei meillä ole viime vuosina ollut tapana laittaa mitään magneetteja eikä lappusia siihen. Muutama vuosi sitten kun muutimme edellisestä kodistamme tähän nykyiseen, ilmoitin suureen ääneen kaikille, että jääkaapin oveen ei sitten ryhdytä keräilemään yhtään mitään. Halusin vähäeleisen, siistin keittiön...
Sitten vilkaisin ovea. Ööö, jaajaa, jotakin siihen on tainnut kuitenkin tulla lätkittyä. Enimmäkseen taitaa olla jutut vieläpä ihan minun itseni laittamia. Noh, mutta älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon, vai miten se meni.
Tutkaillaanpa jääkaapin ovea vähän tarkemmin, mitäs siihen on tullut vuosien varrella laitettua:
Ystävänpäiväkortti rakkaalta Siniltä, jota muuten en ole päässyt näkemään pitkään aikaan ja jota minulla on ihan tautisen kova ikävä. Siinä me nökötetään nenät vastakkain. Kaikki paperimassasta tehdyt magneetit ovat toisen rakkaan ystäväni Pirjon tekemiä, jonka näkemisestä on myös aivan luvattoman pitkä aika. Byhyy, mulla on ikävä minun kavereita! Nähdäänhän pian, jooko?!
Seuraava kortti on minun ostamani. Törmäsin tähän vuosia, vuosia sitten kaupassa ja sehän oli selvästi kirjoitettu Jykästä ja minusta, niinpä ostin sen yllätykseksi miehelleni. Siinäpä se lukee, meidän tarinamme.
Tässä muuten jääkaapin oven uusin tulokas. Yksi kolmannen rakkaan ystäväni antamista joululahjoista. Aikas söpö.
Sitten löytyy sarjakuva, jonka mieheni toi kerran tuliaisena töistä. Joku on kuulema piirtänyt Jykän ja minun keskustelun...
Halauslippu. Olisikohan tämänkin Jykä tuonut. Lippu on kaikkien käytössä, joka päivä, monta kertaa.
Jaahas, ketäs siellä onkaan. Yksi nuoipari lähes kymmenen vuoden takaa. Molemmilla pitkät tukat. Ollapa vielä nuori.
Hauska synttärikortti Siniltä. Ja Pirjon magneetti.
Jääsalaatin takuukuitti. Umpeutunut kylläkin jo.
Jykän poitsun lähettämä kortti Nepalin kiipeilyreissulta. Kortti saapui noin puoli vuotta pojan kotiinpaluun jälkeen kärsineenä ja rähjäisenä.
Tervehdys vuosien takaiselta pomoltani.
Teini 1-vee ja vesirokon jälkimainingit. Taisi löytyä jostakin laatikon pohjalta tämä vanha kuva ja säilöttiin se sitten jääkaapinoveen.
Ehkä liikuttavin kortti ikinä, Sinin pojalta, juuri ennen synnytykseen lähtöä pari vuotta sitten.
Hieno lisko, samaiselta poitsulta.
Meidän perheen miesten viisaiden päiden yhteen lyömisen tulos, kolmikielinen teksti, ruotsia, saamea ja noh, suomehkoa.
Olipa aikamatka vuosien taakse tuo ovi. Hauskaa. Ei ole tullut ajatelleksikaan millaisia muistoja tuo ovi kantaa. Sekasotkultahan se äkkiseltään näyttää, kun ei siihen tosiaan millään tavalla ole aseteltu mitään, ennemminkin vain lätkitty. Mutta oikeastaan se on vallan ihana.
Ai niin, alaosa on täysin Saanan stailaama. Oli ihan hittiostos nuo muumimagneetit. Neiti järjestelee niitä monta, monta kertaa päivässä.
Sellainen on meidän jääkaapin ovi. Miltäs teidän ovet näyttää? Koska en tiedä tämän haasteen sääntöjä, voin varmasti haastaa kaikki halukkaat mukaan tähän juttuun. Olisi itseasiassa tosi mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea ihmisiltä ovista löytyy. Tartuhan siis haasteeseen. Niin ja toivoisin vielä, että et lähtisi ovea mitenkään stailaamaan, siivoamaan tai järjestämään, vaan kuvaisit sen sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Haluan nähdä elämää.