Tultiin Saanan kanssa kotiin muskari-koulu-kauppareissulta:
"Hei, mie kävin siellä koululla. Saat ne taksikortit sitte maanantaina, ku meet kouluun", huikaan Teinille.
"Ai, enks mä saa mennä huomenna kouluun?" Teini kysyy.
"??!!"
"Äiti, enkö saa mennä?"
"Siis häh? Ai miks? Tai siis ihanko tosissas kysyt?" minä sain äimistykseltäni mongerrettua.
"No niin, ku mä aattelin, että voisin varmaan jo mennä."
"Saathan sinä tietty mennä. En minä sinua nyt voi estääkään, mutta ootko ihan varma, että jaksat vielä?"
"Kyl mä jaksan, sitäpaitsi huomenna on vasta kymppiin kouluki. Mä voisin tehdä ne huomisen läksyt nyt."
"???!!!"
En tiedä mitä tuolle lapselle siellä sairaalassa tehtiin? Tapahtuiko joku sekaannus ja pojan leikkasikin joku aivokirurgi, tehtiinkö sille lobotomia, vai mitä? Mutta KIITOS, KIITOS, KIITOS! Emme nosta syytettä hoitovirheestä.
Sekaannuksiahan sattuu kaikille ja kaikkialla. Jalan ensimmäisen "kipsin" oli nimittäin tehnyt ilmeisesti sementinvalaja.
Seuraavana päivänä sementtivalu vaihdettiin kipsiin, oikean kipsaajan toimesta. Painoeroa yöllä valettuun sementtiin oli varmaan 15 kiloa, paksuuseroa noin 3 cm ja pituuseroakin aikamoisesti.
Täällä pyyhkii siis vallan hienosti. Huomenna teini menee kouluun ja minä lähetän kiitoskirjeitä, kukkasia ja konvehtirasioita lastensairaalaan.