Yksi parhaista siivous- ja järjestelyvinkeistä ever on "Vie mennessäs, tuo tullessas." Tuo lause on lähtenyt elämään muuttaessamme tähän asuntoon, 2-tasorivariin, kotiin, kohta 11 vuotta sitten. Se hapuili ilmaa siipiensä alle jo edellisessä samanmoisessa, mutta pienemmässä asunnossa reilun kahden vuoden verran, mutta sinne muutin marraskuun viimeisenä viikonloppuna 2001 isolla vatsalla ja pois huhtikuussa 2004 tuplaantuneen perheen ja triplaantuneen tavaramäärän kanssa. Aika siellä oli vauva-aikaa kehitysviiveisen esikoisen ja koliikkia huutavan kuopuksen kanssa. Ei siellä varsinaisesti viety eikä tuotu mitään, vaikka ajatus yöllä vaellellessa huutava beebis sylissä "Tuhannen yötä kanssasi valvon"-säettä laulellen saattoikin käydä mielessä. Hyvä, kun muisti ottaa itsensä mukaan siirtyessään alakerrasta yläkertaan ja toisinpäin. Puolessa välissä portaita ei välttämättä enää muistanut, kumpaan suuntaan oli menossa, vaikka nokka näytti suuntaa.
Muuttokuorman huipulla tähän asuntoon suunnatessamme keikkuivat 1-vuotias ensi askeliaan ottava kuopus ja vain puoli vuotta kävellyt, edelleen huterasti etenevä esikoinen 2v4kk. Tavaraa oli jos johonkin lähtöön. Ja vaikka osa siitä muuttokuormasta muutti lasten isän mukana pois kahdeksan vuotta sitten, on tulee siihenkin kuormaan kuuluneita tavaroita vastaan silloin tällöin. Ja tuota tänne muuttanutta kuormaahan (puhumattakaan kaikesta sen jälkeen tänne siirrähtänyttä) hävitetään edelleen ihan vauvan punkasta alkaen, jonka jo tämän projektin yhteydessä poistinkin.
Nykyään siis pyrin viemään yläkertaan mennessäni alhaalta sinne jotain yläkertaan kuuluvaa ja tuon tullessani jotain, minkä oikea paikka olisi täällä alakerrassa. Kun saan tämän menemään yhteisömme teiniarsenaalillekin perille, meidän portaikkoon ei kerry ihmeellisiä kasoja. Tänään oli aiheeseen liittyvä "opetustuokio" (kuva lainattu pixabay.comista),
joten tällä hetkellä portaikko on tyhjä. Kuvamateriaalia opetustuokion unohtuttua taas kerran lienee luvassa silti.
Tämän päivän poistoihin meni seitsemän pinttynyttä ja kulahtanutta keittiöpyyhettä (ainakin yhtä monta jäi; mistä näitä oikein tulee?) ja irtopohjavuoka. Ostin uuden vuokan marraskuussa ja löysin vanhan ja valskaavan kummittelemassa edelleen tuossa laatikossa. Mitä täällä oikein tapahtuu tai ennemminkin; mitä kaikkea täällä ei oikein tapahdu... Ja yllätys, lasten vaatteita meni poistoon taas muutama, eli poistot on tasattu reilulla kädellä. Huomenna ei oo pakko poistaa kuin esimerkiksi yksi... no, joku, millä ei mitään enää tee.