Asiat voi joskus mennä elämässä niinkin hyvin, että aivan kauhistuttaa ja on pakko hetkeksi pysähtyä miettimään mitä hetki sitten mahtoi tapahtua.
Tänään olin koko päivän kuumeisen siskoni kanssa kotona, ja valitin jokaiseen suuntaa että haluan kouluun, miksi en voi olla koulussa, kaikki muutkin ovat. En ole yhtään sellainen ihminen, joka jaksaisi olla päivät pitkät kotona. En varsinkaan tykkää olla yksin tekemättä mitään.
Olin jumittanut valehtelematta aamu kahdeksasta ilta seitsemään sohvalla täysin samassa paikassa tietokone sylissäni, kun mun puhelin soi. Soiton ajankohta oli niin kummallinen, että kuvittelin jo tehneeni jotain tosi pahaa jossain, kun siitä pitää näin ilalla mulle soittaa. Ja kun numero oli vielä mulle ennestään tuntematon. Tämä salaperäinen iltapuhelu koituikin mulle todelliseksi ilonaiheeksi. Sain nimittäin paikan Salon ammattiopistosta visualistilinjalta. Ja olen niin onnellinen! Olin jo ihan stressaantunut. Mitään työpaikkaa ei tuntunut löytyvän ja kaikkea mahdollista.
Tuo visualistilinja on sellainen, minne hain keväällä ja sijoitun kolmannelle varasijalle valintakokeissa. Olin siis jo täysin poissulkenut mun opiskelut tältä vuodelta, mutta toisin kävi! Enkä voi muuta kuin olla onnellinen.
Tämä ihanan opiskelupaikan saanti tarkoittaa myös sitä, että minä pääsen muuttamaan Turkuun! Ja sieltä kuljen junalla Saloon. En malta odottaa!
Joskus asiat voi vaan kääntyä yhtäkkiä todella hyväksi!
Olen nyt tässä muutamassa tunnissa muuttunut laiskasta ja työttömästä tyypistä omaa asuntoa etsiväksi ja intoa täynnä olevaksi opiskelijaksi!
Täydellistä.