Viime viikot ovat olleet hieman haastavia mutta nyt on kaikki taas hyvin ja minä paikassa jonne en uskonut palaavani. Eikä siksi etten olisi halunnut vaan koska onni harvoin osuu samalla tavalla kahdesti.
Mutta.
Täällä olen, oman työhuoneen rauhassa, Töölönlahden rannalla. Ikkunasta näkyy jäinen lahti ja sininen taivas. Tuntuu yhtä aikaa turvalliselta ja jännittävältä, tutulta ja vieraalta.
Kahvi on kuumaa, ympärillä valoa ja kirjoja.
Täällä on hyvä hengittää, sydän hakkaa sopivassa rytmissä, mieli on liikkeessä ja levossa.
En ole kirjoittanut juuri mitään melkein kuukauteen, mutta tänä aamuna on ollut toisin.
Tuntuu hyvältä tehdä töitä, olla taas jonkin äärellä.
Koska olen aikuinen ja voin syödä suklaakeksejä aamiaiseksi jos haluan voin myös päättää että uusi vuosi alkoi vasta tänään aamulla, noin kello kahdeksan, hyvä ja lempeä sellainen, senkin päätin, just nyt.