Vaaleanpunaisen talon ikkunoissa eivät koskaan palaneet valot.
Kesäisin nurmikko oli leikattu siististi tasamittaiseksi, sillä Veke oli ammatiltaan talonmies. Talvisin pihapolku kulki aina hangen keskellä täsmällisesti samassa kohdassa. Muita elonmerkkejä talossa ei nähtykään — paitsi kuistille hyvissä ajoin joulun alla ilmestyneet, herkän valkoiset jouluvalot. Muutoin ohikulkija olisi aivan yhtä hyvin voinut luulla taloa autioksi.
Mutta niin ei ollut, sillä joka aamu Veke peruutti pihasta pakettiautollaan lähteäkseen töihin. Joka ilta hän parkkeerasi auton etuperin talliin, pukeutui eteisessä siniseen tuulipukuunsa ja lähti lenkille vaimonsa kanssa — hänen tuulipukunsa oli vaalean violetti. He tervehtivät vastaantulijoita iloisesti ja vaatimattomasti, muodostaen huulillaan yhdenaikaisesti sanan "hei". Mitään heidän ei kuultu sanovan.
Veken vaimon tiedettiin jääneen varihaiseläkkeelle vaikean allergian vuoksi. Kukaan ei tiennyt, mille Tuulikki oli herkistynyt, mutta tuo allergia oli tehnyt hänestä kotirouvan. Huhun mukaan hän kaipasi kovasti siivousfirman työtovereitaan ja tehtäviään alalla, mutta oli kykenemätön työhön. Siksi talon hiljaisuus vaikuttikin naapurustosta kummalliselta: Tuulikkihan oli kaiket päivät kotona, autiolta näyttävässä talossa. Ikkunoissa kaihtimet pysyivät kiinni.
Tosiasiassa Tuulikki ei ollut allerginen millekään. Hän ei ollut varhaiseläkkeellä sen enempää kuin työtönkään: hän oli kotona muista syistä.
Tuulikki kyyhötti kaiket päivät vaaleanpunaisen talon mustaksi maalatussa makuuhuoneessa, kytkettynä kettingillä rautaiseen sängynpäätyyn. Kaulassaan hänellä oli nahkainen, leveä panta, jonka Veke aamuisin kiristi kolmanteen reikään, kun Tuulikki oli ehtinyt keitettää hänelle kahvit. Toisella kahvitauollaan Veke ajoi kotiin, otti jääkaapista rasian, johon Tuulikki oli pakannut pieneksi pilkottua ruokaa, ja asteli makuuhuoneeseen ruokkimaan vaimonsa. Iltapäiväksi tämä sai suuhunsa suukapulan, joka oli kylän nimikkosepän käsin katajasta veistämä. Veken päästyä töistä hän vei vaimonsa lenkille, jotta hän saisi hieman liikuntaa.
Ei sellaisten talojen ikkunoissa haluttu nähdä valoja.