Luova joultauko ohi ja takaisin sorvin ääreen.
En kyllä ajatellut mitään joulutaukoa pitäväni, mutta sattuipahan pahainen odottamisen ketutus samaan aikaan. Ei ole voinut istua kirjoittamaan, koska MITÄÄN EI TAPAHDU!!!! Mikään ei etene. Aina vaan odotetaan, odotetaan ja odotetaan!
Kärsivällisesti olen jaksanut odotella Maailman parhaan putkimiehen yrityksen ensimmäistä tilinpäätöstä. Kuumeisesti odotin joulukuun alkua. Sen piti olla se the deadline. Mutta ei, eipä olla vieläkään yhtään sen viisaampia kuin aikasemminkaan. Tuli pieni mutka matkaan, ja jotta mutka saadaan oiottua, pitää odottaa, että toinen mutka oikenee sen tieltä ja sitä ennen pitää odottaa, että siihen vaikuttavat kurvit suoristuvat - eli nyt sitten taasen odotellaan.
Talopakettifirmojen kanssa neuvottelut vielä kesken, kun ei rahoituksesta ole näiden mutkien suoristumisen odottelulta tullut vielä varmuutta. The Kevät saapuu uhkaavasti ja talopakettien alennetut hinnat pompsahtavat kun talvikausi loppuu. Ei taideta siihen ehtiä enää ei - ja sitten tarvitaankin taasen hiukan lisää rahaa. En ole yhtään turhautunut en.
Oli tuossa luovan joulutauon aikana tietysti normaali arki elettävänä - mitä nyt vietettiin perheen kanssa hieno joulu meidän autotallissa, paukuteltiin parit raketit, jotta saatiin ystäväni pienokainen nukahtamaan ja eilen hankittiin koira. Kovasti tuo koira meidän nuorinta teletappia, Pikkubroidia ulkonäöllisesti muistuttaa, mutta käyttäytyy kyllä normaalin koiran tavoin. Tuo palloa suussaan kantaen, työntää sen kuonollaan jalkoihin, hau hau - se pitää heittää. Sitten hirveällä konttausvauhdilla läähättäen perään ja sama rumba uudestaan ja uudestaan. Parasta tässä teletappia muistuttavassa koirarodussa on se, että se ei myöskään allergisoi. Suosittelen muillekkin allergisille perheille.
Äiti kuittaa ja jatkaa ODOTTAMISTA ei enää niin kärsivällisesti.