Voi hyvä ihme, miten voi jokin asia tuntua vastenmieliseltä.
Niin kuin se, että kantaa kellarista seitsemän laatikollista kirjoja pari kerrosta ylemmäs ja lajittelee laatikoiden sisällöt neljään pinoon: myntiin, kiertoon, roskiin, säilytetään.
Kirjat vietiin kellariin remonttien tieltä neljä vuotta sitten, eivätkä ne koskaan palanneet hyllyyn. Kerroin jo aiemmin, että päätimme luopua kokonaan kirjahyllyistä, ja niin kirjatkin jäivät kellariin.
Vähitellen huomasimme, ettemme enää edes muistaneet, mitä kirjoja laatikoissa oli, joten emme osanneet mitään sieltä kaivatakaan. Tai no, jotain Lonely Planetia olisin joskus tarvinnut, ja yhden LP:n kävinkin kerran kaivamassakin laatikoiden syvyyksistä. Ja Muumi-sarjakuviani yritin kerran etsiä, mutten löytänyt.
Mutta että kirjat jaksaisi kantaa takaisin ylös ja lajitella... Ehei, katsellaan joskus.
No mutta nyt!
Satukirjat saavat jäädä, samoin muutama taidekirja ja jokunen hyvin tarkoin valittu teos, jolla on tunnearvoa. Pari laatikollista Aku Ankan taskukirjoja, Agatha Christie -sarja ja joitain muita mökkitunnelmaan sopivia kirjoja lähtee mökille. Lonely Planeteista säästyvät Uusi-Seelanti ja Italia, sillä niillä on jotenkin kummallisesti tunnearvoa. Sen sijaan muut matkaoppaat, vanhat sisustuskirjat, random-kuvakirjat ja muutamat jäljelle jääneet romaanit saavat lähteä.
Niin, ennen remonttejahan päätimme jo, että kerran luettuja romaaneja ei tarvitse hillota kotiin, vaan ne voi laittaa rohkeasti kiertoon.
Vielä on päättämättä, mikä on helpoin tapa päästä kirjoista eroon. Rahaa niillä ei ole tarkoitus tehdä, ja jos joku hakisi kaikki kolme laatikollista ylijäämäkirjoja kotoamme, antaisin ne ilmaiseksi. En todellakaan aio laittaa niitä yksitellen myyntiin, enkä jaksaisi edes listata kaikkia teoksia, joita laatikot sisältävät. Katsellaan.
Ai niin, ja ne kaikkein arvokkaimmat ja jo hetken kadoksissa olleet kirjat: ne löytyivät!
