Uudenvuoden päivänä aloitin matkani kohti uutta kotia. Muuttoani on hieman hidastanut se, että olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä joulupäivästä alkaen. Tällä viikolla olen ollut suht koht toimintakykyinen, mutta sitkeä yskä ja nuha vaivaavat silti. Sairastelu on verottanut voimia, joita olisin juuri nyt tarvinnut. En ole päässyt lepäämään kunnolla ja kokemuksesta tiedän, että se on ylivoimaisesti paras lääke näihin tauteihin.
Projekti alkoi tällä viikolla kuitenkin siitä, että mukaan tulevat tavarat piti saada mahtumaan laukkuihin. Tämä ei ollut helppo tehtävä, vaikka valmistelut olin aloittanut jo aikaa sitten. Suurimman osan tavaroistanihan pystyin jättämään onneksi asuntooni ja osan vein kellariin. Tyhjensin muuttoa varten miltei kokonaan vaatehuoneeni ja suurin pähkinä tässä olikin, minne mikäkin vaate päätyy. Olen vuosien varrella onnistunut (valitettavasti) keräämään itselleni todella mittavan kokoelman vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Monet niistä ovat olleet todella hyviä kirpputorilöytöjä, joista luopuminen oli vaikeaa, vaikka käyttöarvoa näillä ei kauheasti ole koskaan ollut (vaateharakka). Yritin siis ottaa mukaan vain niitä (harvoja) vaatteita, joita oikeasti käytän. Muutama ylimääräinen kassillinen jäi silti vielä kellariin säilöön. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen karsimieni vaatteiden määrään, koska lähtötilanne oli todella "vaikea". Ja kyllä olen täysin tietoinen, miten naurettava "first world problem" on, mutta ongelma se minulle oli silti.
Lopputilanne oli se, että ruotsiin matkatessani minulla oli pieni rinkka ja todella suuri matkalaukku. Tämän lisäksi minulla oli vielä erillinen kassi jossa oli Macbook sekä tyynyni. Päädyin nimittäin raahaamaan oman tyynyni Suomesta mukaan, koska olisin kuitenkin täältä sopivan joutunut ostamaan. Annankin siis vahvan suositukseni Jyskin Wellpur-tyynyille (sama kuin Tempur mutta halvempi), jotka pelastivat minun yöuneni. Matkalaukkuni oli niin painava, että äitini venäytti selkänsä yrittäessään sitä (kielloista huolimatta) nostaa yksin autoon. Sanotaanko näin, että sain sen juuri ja juuri raahattua perille (kaikkien muiden tavaroiden kanssa). Tietenkin sitten, kun purin matkalaukun kävi ilmi, että siellä oli aikamoinen määrä turhia sukkia tms. sälää, mutta sen sijaan esimerksi tietokoneeni ulkoinen kovalevy on edelleen teillä tietymättömillä. En todellakaan tiedä, minne osa tavaroistani on joutunut. Oma veikkaukseni on se, että olen huitaissut ne vahingossa kellariin menevään kassiin. Tässä ei kuitenkaan ole vielä ihan koko totuus, koska minulle tuodaan tänne vielä myöhemmin yksi (onneksi) paljon pienempi matkalaukku kevät- ja kesäkelejä silmällä pitäen. Positiivista oli se, että huoneeni ja vaatekaappini täällä osoittautuivat isommiksi kuin muistikuvissani ja kaikelle löytyi oma paikkansa.
Sitten kun laukut oli pakattu ja koti siivottu oli aika ottaa laiva alle. Koska matkustin pyhäpäivänä, oli laivalla melkoinen vilske. Itse olin niin väsynyt, että paljon muuta kuin kahvilan, tax freen ja hyttini en laivalta nähnyt. Erinäisistä syistä olin ehtinyt jo moneen kertaan muuttaa mieltäni siitä, millä laivalla tulen tänne. Tämä johti lopulta siihen, että päädyin matkustamaan Silja Serenadella autokannen alla olevissa hyteissä. Sanotaanko näin, että tämä sopi hyvin tulevaan opiskelijabudjettini, mutten aio ko. virhettä enää toistaa. Siinä kun yön pimeinä tunteina kuunteli kuinka aallot ja jää löivät laivan kylkeen ja muisteli joitain Estoniaa käsitelleitä lehtiartikkeleita, niin kyllä siinä vähän syke nousi. Eli matkustan jatkossakin ihan mielelläni laivassa, mutta en siellä vesitiividen ovien takana.
Tukholmassahan taksit helposti huijaavat erityisesti turisteja, koska hinnoittelu on suhtellisen vapaata. Kannattaakin mahdollisuuksien mukaan käyttää isompia ja luotettavampi firmoja (esim. Taxi Stockholm (150000), Taxi Kurir) tai sopia hinnasta etukäteen. Itse pelasin laivarannassa upporikasta ja rutiköyhää ja otin ensimmäisen saamani taksin (en nähnyt missään näiden isompienkaan firmojen autoja) ja annoin vielä mittarinkin juosta. Oma arvioini on kuitekin, että pääsin suht normin mukaisella hinnalla laivarannasta asunnolleni. Eihän tuo kovin halpaa huvia ollut, mutta ei se taksilla ajaminen sitä Suomessakaan ollut. Taksien ikkunassa on esimerkkihinnat tietyille matkoille, joista voi arvioida hintatasoa.
Kun saavuin tänne Östermalmille etsin asunnon avaimen käteeni ja päästin itseni sisälle. Vuokraemäntäni oli nimittäin unohtanut, mihin aikaan tulen, ja oli parhaillaan töissä. Hän kuitenkin muisti soittaa minulle juuri, kun olin lähdössä Suomesta ja asia saatiin sovittua. Ensimmäinen päivä meni huonetta kuntoon laittaessa ja sain tänne myös pyynnöstä muutaman huonekalun lisää. Ehdin juuri ja juuri eilen käydä myös Skatteverketissä (verotoimisto) ilmoittautumassa väestörekisteriin. Tämä tulee tehdä, jos aikoo asua Ruotsissa yli vuoden. Käytännössä homma sujui niin, että ensin täytin lomakkeen, jossa kysyttiin omat tiedot ja tiedot asunnosta ja kävin antamassa sen virkailijalle. Lomaketta täyttäessä tulee tietää vuokranantajan yhteystiedot ja asunnon numero. Asunnon numeroa ei yleensä täällä ilmoiteta osoitteessa (kuten Suomessa), joten se kannattaa kysyä vuokranantajalta etukäteen. Pohjoimaista olevilta henkilöiltä vaaditaan tämän lisäksi vain passi tai henkilökortti. Lisäksi jos olet naimisissa tai sinulla on lapsia, tulee näistä toimittaa myös asianmukaiset todistukset. Käytäntö poikkeaa siis muista EU-maiden kansalaisista, joilta yleensä vaaditaan enemmän selvityksiä. Nyt siis odotan, että saan ruotsalaisen henkilötunnuksen, joka taas helpottaa muiden asioiden hoitoa. Henkilötunnuksen saamisessa voi kestää n. kuukausi, mutta virkailijan mukaan selkeissä tapauksissa (kuten omani), numeron saattaa saada nopeamminkin.
Muuten olen ensimmäisinä päivinä lähinnä vain käynyt kaupoissa ostamassa kaikkea tarpeellista huoneeseeni ja koulun alkua ajatellen. Aivan ensimmäinen hankintani oli paikallinen matkakortti (SL Access Kort), jonka sain metroaseman Pressbyrån kioskista. Latasin tähän alkuun seitsemän päivää ja jatkan samaa varmaan niin kauan kunnes saan opiskelijakorttini ja voin ladata 30 päivää kerralla halvempaan hintaan. Halpaa huviahan se ei ole, mutta itse en jaksa joka päivä ostaa erikseen lippuja. Täällähän esim. bussikuskit eivät lippuja myy, joten haluan, että minulla on aina voimassa oleva lippu taskussa kaiken varalta. Täällä ilmeisesti lipuntarkastajat vaativat aina opiskelijakortin ja Tukholmassa siinä tulee olla myös paikallisen liikennöitsijän SL-merkintä. Muussa tapauksessa voi rapsahtaa sakko. Nyt kun en vielä ole tottunut siihen, että hinnat ovat kruunuina, tuntuu kaikki todella kalliilta. Toivonkin tämän hieman hillitseväni sitä, mitä "kuvittelen" vielä tarvitsevani.
Olen ehtinyt myös koluta Östermalmin ruokakauppoja. Ruoanlaitto ei valitettavasti kuulu vahvuusalueisiini eikä ruokakaupassa käynti ole aina lempiaskareitani. Jollen ole etukäteen tarkasti suunnitellut, mitä ostan, ei kaupassa käynnistä tule yhtään mitään. Yritänkin siis ensiviikolla aloittaa tämän ruokapuolen suunnittelun. Tavoitteenani on kerätä itselleni reseptejä, jotka olisivat ainakin helppoja ja halpoja, mutta mielellään myös terveellisiä. Toistakseksi olen ujostellut ruoanlaittoa senkin vuoksi, että tuntuu oudolta pyöriä toisen ihmisen keittiössä. Huomenna täytyy kuitenkin ottaa härkää sarvista ja laittaa paistinpannu tulille. Olen tietoinen siitä, että yliopistolla ruoan hintataso on (valitettavasti) paljon korkeampi kuin, mihin olemme Helsingissä tottuneet. Minun täytyykin nyt siis kehittää itselleni ideoita hyvistä eväistä. Myönnän, että kun on pari vuotta syönyt lounaat ensin töissä ja sitä ennen Unicafessa, tuntuu eväiden vääntäminen aika kurjalta (varsinkin kun ei tiedä mitä laittaisi).
Asun siis tällä hetkellä Östermalmilla alivuokralaisena alunperin Suomesta kotoisin olevan naisen asunnossa hänen kanssaan kahdestaan. Asunto on onneksi suuri, joten täällä saa yksityisyyttäkin. Minulla saattaa kuitenkin kestää hetki, että totun asumaan täällä, kun niin kauan olen asunut ihan yksin. Pääosin kaikki on sujunut hyvin, vaikka omaan makuuni jotkin asiat etenevät hieman hitaasti ja epäselvästi. Olen siis sitä tyyppiä, joka haluaa että asioista sovitaaan heti eikä vain "katsella". Mutta eiköhän loputkin kysymysmerkkini (kuten se miten maksan vuokran) ajan myötä selviä. Täällä näkyy myös se, että osa asukkaista on "melko varakkaita", koska pelkästään tässä talossa yksi naapureista ja toisen naapurin poika on molemmat joskus kidnapattu lunnaiden toivossa (asuntoja talossa on alle kymmenen). Sellaista siis täällä.
Toivon, että pian tämä tautini hellittäisi kokonaan, jotta pääsisin kunnolla tutustumaan uuteen asuinympäristööni. Yleensä minulla ei ole kotona löhöämistä vastaan mitään, mutta nyt kyllä kiinnostaisi vähän enemmän tuo ulkoilma. "Joulukilotkaan" eivät ole päässeet oikein karisemaan nyt. Lisäksi lähiaikojen suunnitelmiini kuuluu ruotsin kielen "aktivoiminen". Mitään kovin vakavaa opiskelua minulta ei voi vielä odottaa, mutta pinkka ruotsalaisia naisten lehtiä odottaa pöydällä. Näinä ensimmäisinä päivinä on tuntunut välillä vähän siltä, "etten osaa ruotsia ollenkaan", mutta nyt yritetään rapsutella ruosteet pois. Kerran on jo käynyt niin, että kun olin sanonut ensimmäiset kaksi sanaa ruotsiksi, vaihtoi asiakaspalvelija suoraan englantiin. Tämähän on täällä aika yleistä, koska ruotsalaiset mielellään englantia puhuvat, mutta siitä ei kannata lannistua. Helppoa tämä ei varmasti tule olemaan, mutta tulinkin tänne juuri oppiakseni.