Voi hyvänen aika kun väsyttää! Eikä varmasti väsytä yhtään vähempääkään tulevina viikkoina.
Ensimmäisellä kerralla käydessäni uudessa asunnossamme siellä näytti suurin piirtein tältä. Peruskuntoinen, tarkemmin katsottuna liikaa kulumaa ja rikkoutuneita kohtia, jotta voisi puhua hyvin pidetystä kodista. Vanhanaikaisia ratkaisuja, tökeröitä väriyhdistelmiä ja aikansa eläneitä pintoja. Jokin tässä kuitekin jäi häiritsemään, siippaa vielä enemmän kuin minua.
Olikohan se valo tai parvekkeen puistonäkymä? Paikallaan muuratun kivitalon paksut seinät ainakin tuntuivat hyvältä. Itseäni kuitenkin taisi miellyttää kaikista eniten pohjaratkaisu, jonka erikoisuudet olen nimennyt peräkammariksi ja palkkinurkaksi. Wait and see. :)
Nyt ensimmäisessä vaiheessa (sitä arviolta seitsemän vuoden kodinlaittoprojektia) tarkoituksena on valkaista lattia ja seinät, joista jokainen edustaa omaa kellertävänvaaleaa sävyään lukuunottamatta peräkammarin päätyseinää, joka on vaaleanvioletti(!). Lisäksi jotakin pitänee tehdä ikkunalaudoille, keittiön oviaukolle ja eteisestä tökerösti puretulle väliseinälle. Luultavasti selviämme näistä omin voimin, puolisoni on ollut vuosikausia kesä- ja välivuositöissä raksoilla ja itsekin olen paiskinut nuorena muutaman viikon hommia rakennussiivoojana. ;) Lisäksi taloyhtiön muutostyöilmoitukseen on kirjattu lähes kaikki perheenjäsenemme, joista löytyykin tilastollisesti epätavallisen paljon rakennusalan ammattilaisia. Kävi kyllä kätevästi sen ilmoituksen laatiminen! Kohta ollaa käräjillä ollaan koko sakki, totesi vastaava mestarimme aka appiukko.
Remontti on nyt käynnistynyt kartoituksella, jossa avamme pintoja ja tutkimme, mitä mistäkin tulee vastaan. Nämä heikkolaatuiset mutta suhteellisen siistit asuntokuvat toimikoot vertailukohtana tulevalle kaaokselle, jonka senkin suunnittelin vielä joutessani julkaisevani.
Sorkkarauta valmiina.
PS: En eilen saanut postaustani julkaistua ilman, että jätin samalla itselleni kommentin. Ei joku osaisi sanoa, mitä tein väärin?