Instagram-seuraajat ovat jo ehkä huomanneetkin, että meillä ollaan jännän äärellä. Kuukausi sitten nimittäin allekirjoitimme kauppakirjan ensimmäisestä omasta kodistamme! Haaveet jugend-talosta eivät toteutuneet, mutta hyvänä kakkosena kulkenut ajatus 50-luvun lauttasaarelaisunelmasta on tätänykyä totta. Jee!
Mieheni summasi vuoden saldoa melko tyhjentävästi: opiskeluiden päättyminen ja työelämään siirtyminen, häät ja omistusasunto. Siinä on ruuhkavuotta kerrakseen. Itse olen viihtynyt työelämässä jo pari vuotta, mutta molempien siirryttyä aikuisten arkeen, on elämä toki muuttunut säännöllisemmäksi. Yhdessäolo on ollut aika taattua muutenkin, joten naimisiinmeno lähinnä kruunasi tämän ilon. Mutta yhteinen asuntolaina, se vasta onkin riemun paikka!
Halusimme asunnon, jonka voisimme rempata oman näköiseksi. Ja sellaisen me myös saimme. Muutama vuosi sitten putkiremontoidun talon kylpyhuoneelle ei tässä kohtaa tarvitse tehdä mitään (vaikka vähän houkuttaisi..), mutta kaikki muu meneekin sitten uusiksi. Ja se vasta on ihanaa! (Edit 12 tunnin hio, hinkkaa, maalaa -päivän jälkeen: RANKKAA.) Vaikka tällä hetkellä kun tehdään vasta pohjatöitä (lue: isi lätkii erilaisia massoja lattioihin ja seiniin), tuntuu ettei projekti etenee ollenkaan. Loppuviikosta pitäisi päästä kattojen ja seinien maalaukseen, minkä jälkeen paikat rupeaa taas näyttämään oikealta asunnolta. Siihen asti meininki näyttää tältä:
Ajattelin kirjoitella lähikuukausina blogiin hääjuttujen lisäksi myös remontti- ja sisutusjuttuja silloin tällöin. Toivottavasti pidätte niistäkin:)