Yöllä siivoillessani keittiötä illalliskekkereiden ja makkarailotulituksen jäljiltä mietiskelin kulunutta vuotta. Eilinen hässäkkä kuvasi hyvin viime vuotta: yllätysvieraita, ilotulituksia, naapureita, ystäviä, Hipin riistamakkaraa, liukastelua, häsläystä, ovissa ramppaamista, naapurin muijan suklaakakkua, muuttuvia aikatauluja, hattupäisiä lapsia, valvomisennätys.
Remonttiin ei eilen tosin laitettu kuin yksi muodikas puukäsi, jolla ammuimme raketteja.
Viime vuoteen mahtuu paljon arjen muutoksia: äitiyslomani loppu, itkuinen paluu töihin. Hipin hoitovapaa ja leppoinen uusi arki. Yhteinen kesäloma ja Pojan päiväkodin aloitus, joka saa helposti pisteet arkemme suurimpana kriisin ja murheen aiheuttajana.
Ellei lasketa keittiöremonttia, joka oli perseestä muuten vaan.
Ja kaikkia muita ihania remonttisessioita, joita ensimmäisen vuoden aikana tehtiin _paljon_, vaikka jatkuvasti tuntuikin, ettei mikään koskaan etene. Pitää tänä vuonna katsoa tarkemmin ja länkyttää puuttuvista listoista vähemmän. Asiat etenevät:
Tasan vuosi sitten heräilimme ruokailuhuoneestamme, joka oli vielä väliaikainen makkarimme yläkerran ollessa täydessä rempassa. Vaatteemme olivat muuttolaatikoissa ja jätesäkeissä pitkin ruusukammaria, joka oli vielä varasto, jonka seinillä ei ollut ruusuista tietoakaan. Nerokasta kodinhoitotilan paikkaa en ollut vielä edes keksinyt, pihassamme kasvoi villiintynyt viidakko ja alakerran vessassamme oli liukuovi! Eteinen oli rumilus.
Rakas uusi keittiömme oli olemassa vasta villeissä suunnitelmissani, vaikka silloin tuleva unelmakeittiömme oli vielä pelkistetty skandinaavinen taidonnäyte. WTF? Mitä helvettiä puolen vuoden aikana ehti tapahtua? Miten moderneista ja pelkistetyistä suunnitelmistani päädyin eri vuosiluvulle, halluiseen kukkapläjäykseen? Lähti vähän lapasesta! Syytän Hippiä aivopesusta.
Pitäisi tarkistaa seuransa useammin.
Josta puheenollen: seuraa saimme viime vuonna lisää laadusta tinkimättä. Vuosi sitten emme vielä tunteneet hyvin toisen puolen naapureitamme, vaikka olimme jo saaneet muutaman ystävällisen saunakutsun ja herkullisen joulukassin. Emme vielä tienneet tulevasta intiaanikesästä puutarhassa, puhallettavasta uima-altaasta, illanistujaisista, grillijuhlista, pihatalkoista, yhteisistä reissuista, vapuista ja halloweeneistä.
Puhumattakaan naapurimuijaporukan kanssa portailla istutusta ajasta, joka on yhteen pötköön laskettuna koko vuodesta yhteensä ehkä noin kaksi kuukautta. (Portailla latkitun viinin määrä olisi liian monimutkainen laskutoimitus.) Vuoden porraskeskusteluista ja hengittelyistä on hyviä ja surullisiakin muistoja sekä tietysti äärimmäisen laadukkaita juttuja, juoruja ja johtopäätöksiä. Tärkeitä kaikki.
Tänä vuonna suunnitelmissa onkin portaiden uudelleen valaminen. Ovilistoja, 3-vuotissynttärit ja muutama muukin pikkuhomma..
Mutta hyvä siitä tulee..
...toivottavasti yhtä hyvä, rakas, arkinen, hauska, maalinen, puuhakas, ärsyttävä ja paras kuin viime vuodestakin!
Onnellista tätä vuotta kaikille!