Vuosi 2014 oli paska. Paskin tähän mennessä. Edellisvuosina oli sentään jokin toivon kipinä, että mitä tehdä seuraavaksi ja mihin suunnata, mutta 2014 alkoi umpikujalla, jossa pyörittiin näemmä koko vuosi.
Siis paljon hyväähän tapahtui, kävin ekaa kertaa isomman maailman tyylisessä sarjakuvatapahtumassa sekä katsastamassa millaista menoa oli aikuisten oikeilla pelimessuilla. Keräsin mannaa ja mammonaa oparistani, mikä oli ihan jees, että mä oikeasti osaan jopa jotain. Sain pysyvämpiä kavereita ulkomailta, ja olen saanut pidettyä kasassa elämäni pisimmän parisuhteen. Elämän ensimmäiset omien lemmikkien vastuutkin koettu. Olen jopa oppinut ymmärtämään tätä kryptistä körttigermaanista kieltä, vaikka puhuminen meneekin vielä ruotsin ja englannin sekamelskalla (jota jotkut ovat häiritsevän hyvin ymmärtäneet).
Se ei oikein silleen lämmitä, kun sama känänen olotila on nyt kuin vuosi sitten työhakuruljanssin jälkeisessä hermoromahduszombeilussa. Mä en ole oikein kokenut saavuttaneeni mitään tänä vuonna, en ainakaan mitään itselle tähdellistä (oparikin oli meni vuoden 2013 piikkiin). Yritä siinä sitten hifistellä pysyvämpää mielenrauhaa hetkessä elämisellä, kun illan tullen se oman mitättömyyden tunne aina hiipii sieltä jostain hyvistä ajoista ja iloisista tapahtumista huolimatta.
Vielä pahempaa on se, että motivaatio on vuoden aikana kulunut mukavasti olemattomiin ja mikään ei oikein nappaa. Ja asiaa ei auta, että netissä motivaatio käsitetään jonain hötösanana, jolla saadaan riehua laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista kuin oikeasti itse ongelmasta, kun mikään - ei yhtään mikään - nappaa. Olisikin helppoa, jos mulla olisi joku masennus tai vastaava, mutta kun mä muuten toimin normaalisti.
Tämä mua sinänsä risoo, kun on noita tarinoita, miten sokea tai kaksisuuntainen mielenhäiriöstä kärsivä selviytyi ja löysi elämäninnon. No kyllä mäkin, jos mulla olisi jokin konkreettinen rajoite, joka rajaisi asioita, joita mä voisin tehdä. Joo, tiedän, ettei musta koskaan tule seuraavaa Usain Boltia (vaikka joku intopiukeilija väittisi toisin), mutta sen jälkeen maailma on vielä aika avoinna. Liian avoin, jos multa kysytään.
Enkä tiedä, mitä odottaa vuodelta 2015. Sinänsä kun tämän alemmas toki voisi mennä, ja varmaan menee, jollen tee asialle jotain. Ongelma vaan on, että mitä hittoa sitä tekisi.