Virpin luona askartelemani joulukranssi se vaan jatkaa eloaan. Tai tarkemmin sanottuna ei jatka, se on kuivunut kasaan. Mutta eikös näytä siltikin nätiltä?
Kranssi on tehty eukalyptuksenoksista. Tuoreena se oli rehevä ja tuoksui ihanalta. Sen jälkeen se kuivui kauniisti ja on edelleen vihreä. Varsinainen helppouden huipentuma siis.
Helppouden huipentuma tämäkin: olen viime aikoina päässyt lopullisesti yli siitä koko elämän mittaisesta ajatuksesta, että kaikki pitää ite tehdä. Ei tartte, jos ei jaksa, ehdi tai huvita. Ostin yhtenä päivänä jopa sellaista valmista wokkikastiketta pussissa ja arvatkaapa mitä? En ole koskaan saanut kotona wokista niin maistuvaa. Kyllähän sellaisen edessä nöyrtyy.
Olen ymmärtänyt, että kukaan ei pidä minusta yhtään vähempää, jos tarjoilen heille kaupan muffinseja itseleivottujen sijaan. Nimittäin, tämä oli oivallukseni ydin: tullessaan kylään ihmiset eivät tule katsomaan muffinseja vaan minua. Ihanaa!!
Ja sitten on vielä se homma, että joskus jotkut vain osaavat tehdä tietyt asiat paremmin kuin itse. Niin kuin vaikka kahvila Kuppi & Muffinin neidot tekeävt kuppikakut. Minun kärsivällisyyteni ei ikinä riittäisi tuollaisten väkertämiseen. Onneksi jollain muulla riittää, ja minä voin vain piipahtaa hakemaan laatikollisen matkalla kotiin. Miten tässä tilanteessa muka kaikki eivät ole voittajia? Sitä kysyisin entiseltä kaikki-pitää-ite-tehdä-itseltäni.
Tämän päivän inspiroivimman lauseen tarjoili Porter-lehden haastattelema vaatesuunnittelija Alessandra Rich (nomen est omen - ihan kiva se esitelty Lontoon-kämppäkin...)
"I'm not that sort of woman who says, 'Let's try' - never. I'm always sure."
Ajatus oli minusta virkistävä, koska se on täysin minun itseni vastakohta.
Joten hmm... ehkä jos voisin tänä sunnuntaina jättää mieleenne yhden ajatuksen niin se olisi: omasta ajatusmaailmasta poikkeavat ajatukset ovat virkistäviä. Eivät ne ole mitään iljettäviä hyönteisiä, jotka pitää mahdollisimman nopeasti liiskata.
Jotenkin tämä maailma on mennyt sellaiseksi, että kaikesta nousee kauhea haloo. Jokainen letkautus, joka ei ehkä kohtaa oman ajatusmaailman kanssa pitää vaientaa joukkoraivolla, oli se sitten lööpeissä tai Facebookissa tai missä vain. Se on väsyttävää, vie kaikkien osapuolten energiaa ja on lisäksi kuolettavan tylsää.
Nauttikaa niistä ajatuksista, jotka ovat vähän erilaisia kuin teidän omanne. Kysykää lisää sen sijaan että vaihdatte heti sivua. Ottakaa Facebook-kavereiksi niitäkin, jotka eivät ole kanssanne kaikesta samaa mieltä. Tekee hyvää ja pitää aistit valppaina. Pus!