Lisää muuttouutisia! Tämä olkoon jälleen osoitus jostain kosmisesta huumorintajusta: ostin kämpän!!! Kyllä, ostin kämpän juuri kun olin julistanut, että en aio ostaa.
Asiaa pähkäiltyäni ja pyöriteltyäni, näytöissä käytyäni ja Oikotietä pakkomielteisesti selailtuani päätin nostaa kädet pystyyn ja antaa olla. Totesin, että viihdyn erinomaisesti vuokralla ja päätin unohtaa koko asian.
Meni pari päivää ja sain puhelun työtuttavaltani, joka oli laittamassa myyntiin yksiötään, joka oli kuulemma ihan minun näköiseni, ja "tuli vain mieleen että et suinkaan ole harkinnut asunnon ostamista?"
Näinhän se usein menee: kun päättää lakata riehumasta jonkin asian kanssa, palaset loksahtavat kohdalleen kuin itsestään ja ratkaisu tarjoillaan hopeatarjottimella.
Päätös tuntuu hyvältä ja oikealta. Tietysti myös vähän hirvittävältä, mutta niinhän parhaiden asioiden kuuluukin. Huomaan kuitenkin nyt, että pelkäsin ihan turhia asioita asunnon ostamisessa - asumiskulujen tuplaantumista (eivät tuplaantuneet), sitoutumista Helsinkiin (aina voi etsiä vuokralaisen) ja epäilyksiäni siitä, tarkoittaako asunnon osto tässä vaiheessa elämää sitä, että reissuni on reissattu, että tämä oli nyt sitten tässä. Ei kai, oikeastaan päinvastoin: tuntuu helpommalta lähteä kun tietää, että on paikka, johon palata.
Ylipäätään tuntuu hyvältä, että tästä eteenpäin edes yksi asia elämässäni on jokseenkin vakaa, kun kaikki muu on koko ajan silkkaa kysymysmerkkiä.
No, saas nähdä mitä tapahtuu alkuperäiselle suunnitelmalleni paeta talvea helmi-maaliskuuksi ulkomaille poimimaan mangoja tai viinirypäleitä. Ehkä se ei tänä vuonna onnistu, sillä aion tehdä pienenpientä remonttia, ja kuten tiedämme niin pienillä remonteilla on taipumusta kasvaa suuriksi remonteiksi, budjeteilla on tapana kolminkertaistua...
Joka tapauksessa, Château Eevan (joksi ystäväni on yksiöni ei-lainkaan-mahtipontisesti ristinyt) ovet aukeavat näillä näkymin helmikuun alussa. Jännää, jännää, jännää.
Juuri nyt mielessä: lautalattioiden lakkaus ja muhkeat sohvat. Pinterest käy kuumana.