"Siellä on lunta!", kuulu tänä aamuna ensimmäisenä kun M kömpi isänsä perässä ylös sängystä. Niin todella oli, ja lisää tuli vaikka lämpötila olikin justiin plussan pinnassa. Lähdettiinpä rattailla lähikauppaan, ensimmäiset 200 metriä oli mukavan talvisia, sen jälkeen aloin miettiä ettei se jumpan joulutauko taida haitata. On meinaan melkosen hyvää kokovartalotreeniä, kun lumivankkureilla lykkii eteenpäin taaperoo ja paria kauppakassia.
Siinä vaiheessa ei kauheesti naurattanut, kun edessä on vielä viimenen ylämäki, tuiskuaa ihan kunnolla ja lapsi heittäytyy tielle huutaen, että haluaa vaan olla äitin sylissä. Onneks neuvottelukykyisenä ja jämäkkänä vanhempana olin osannut varautua tilanteeseen, ja sain lapsen lahjottua eteenpäin lupaamalla kotona "lehmäjuomaa", eli pillimuodossa myytävää makumaitoo. Kyllä. Sitten menikin noin kolmekymmentä metriä ja minityyppi oli jälleen intoo täynnä, ja muutamalla liusulla sai muodostettua itelleen aika vinhan mahamäen. Lopulta oltiin jopa kotona! Ja talvi on vasta alussa...
