Ajattelin kertoa teille vähän Cubixin kuulumisia. Mä kerroin teille tässä postauksessa huoleni likan terveydentilasta. Eli pieni briiffaus tähän alkuun niille jotka ei jaksa tuota aiempaa postausta lukea. Vajaa pari viikkoa sitten huomattiin yllättäen että Cubixin takatassut eivät kannata. Ihanku siltä olis voimat viety. Jalat levis sivulle, tyyppi ei päässy edes sängylle hyppäämään. Lääkäri sulki pois traumaperäiset vaivat ja epäili jonkinlaista lihas-hermosto sairautta. Jatkotutkimuksina olis ollu lihas-ja hermobiopsia.
I decided tell you a little bit about Cubix and her health situation. I posted this, when I was really worried about her. But I'll brief you guys shortly: About two weeks ago, suddenly out of blue we noticed that Cubix couldnt walk or jump like she used to do. We went to the vet, and she excluded trauma based disorders. She gave possible diagnosis, which were something based on muscular or nerval system. And told us that next step will be muscle and nerve biopsia.
Taidan nähdä kärpäsen.../ I think I see a fly...
Pari päivää lääkärikäynnin jälkeen aloin huomata että Cubix hallitsee hieman paremmin takatassujaan, mutta en uskaltanut toivoa toipumista, koska lihas ja hermoperäiset sairaudet, ainakin ne perinnölliset, on yleensä eteneviä. Veikkasin että likka on vaan oppinut hallitsemaan huonosti toimivat jakansa, koska kissa on kovin sopeutuvainen eläin. Kun pari päivää enemmä oli taas mennyt, huomasin että Cubix pystyy juoksemaan ja pomppaamaan sängylle. Nyt olin varma että tää ei oo pelkkää sopeutumista, vaan toipumista :D Kirjoitin lääkärille meilin ja se oli myös hieman ymmällään. Mutta sanoi että joskus traumojen seurauksena voi tulla väliaikaisia hermovaurioita.
Few days after we visited vet, I noticed that Cubix could walk a bit better. I didn't bare to hope recovering, but thought she just adapted. As hereditary muscular and nerval diseases are somewhat increasing. But again after few days, I saw she could run and jump on the bed. Now I was getting hopefull! This is not adapting, this is recovering :D I mailed our vet, and she was as amazed as I, and said that this could have been temporary nerval damage, caused by trauma.
Mä todellakin nään kärpäsen! / I indeed see a fly!
Nyt kun tästä kaikesta on kulunut se vajaat pari viikkoa, voin ilokseni todeta että Cubix juoksee, istuu, hyppii ja loikkii lähestulkoon kuin ennenkin. Geenitestin tulokset tuli ja pois sulki perinnöllisen lihasatrofian. Likka ei oo vielä ihan niille korkeimmille paikoille uskaltanut hyppiä, mutta vauhdilla jo juoksee ja hyppää tuoleille ja sängylle. Nousee takajaloilleen ja jahtaa milloin mitäkin. Ehkä me selvittiin vaan pelkällä säikähdyksellä. Toivotaan vaan että oireet eivät uusiudu :D
Now that almost two weeks has gone by after the first notice of Cubixs condition, I can gladly tell you that Cubix runs, sits, jumps and leaps like she used to. Genetic tests excluded the possible hereditary muscular atrophy. She haven't jumped yet on those highest furnitures, but she runs and leaps on a benches and on bed. She reaches out on her backpaws and hunts flys. Now all we hope is that this was it, and that symptoms are gone and never coming back :D
Kattokaa, mä seison takatassuillani :D / Look at me I'm standing on my backpaws :D
Eli tällähetkellä Cubix voi hyvin ja on tositeini itsenäistyen ja inhoten haleja ja pusuja <3
So at the moment Cubix is just fine, beeing truly a teenager, hating hugs and kisses <3