Tämä viikko on ollut yhtä korvatulehduksen ja flunssan aiheuttamaa pysähtynyttä kaaosta. Siirtelin kouluhommien deadlineja kalenterista eteenpäin ymmärtäväisten opettajien asettamissa puitteissa, ilmoittauduin tentin sijasta uusintatenttiin ja tolkutin itselleni, ettei se haittaa, että joululomalle siirtyminen myöhästyy viikolla. Vatsa reagoi tällä hetkellä kaikkeen stressiin, kiireeseen ja nopeaan kävelyyn turhan napakoilla kiristymisillä viikkoihin nähden ja neuvolassa kehottivat ottamaan ihan rauhassa. Niinpä olen taiteillut itselleni (osittain päälleliimatun, kyllä pinnan alla on välillä stressi-itku herkässä, mutta suht onnistuneen kuitenkin) hakuna matata- olotilan. Mottoni on tällä hetkellä ei haittaa.
Ei haittaa, että meillä ei tehdä joka nurkan joulusiivousta. Ikkunat olisi kiva saada pestyä, mutta lapsen kädenjälkiä ja snautserin nenänjälkiä ei pimeällä huomaa, kun sytyttää kynttilöitä hämäykseksi. Sovittiin yhdessä miehen kanssa, että kaappien järjestely tai varaston siivous on stressilistallamme pohjimmaisena. Tulee se joulu niihinkin koteihin, joiden autotalleissa on pari jätesäkillistä kierrätystä odottavaa tavaraa.
Ei haittaa, että tämän syyslukukauden arvosanani tuskin ovat mitään parhaimmistoa. Jokainen ylipäätään suoritettu kurssi on minulle tällä hetkellä kuin kunniamitali.
Ei haittaa, jos viikkoon mahtuu sellainen päivä, jolloin mieleni tekisi mieli vain heittäytyä kiukuttelevan kaksivuotiaan viereen lattialle yhtä dramaattisin elkein kuin hänkin. Ymmärrän, että sisällä sairastaminen on aktiiviselle pikkupojalle tylsää ja kyllähän se jollain tapaa purkautuu. Vaikkapa sitten juuri viikattujen pyykkien heittelemisellä lattialle. Onneksi nuo päivät ovat harvassa, mutta meillä oli kyllä kaikkien aikojen keskiviikko.
Ei haittaa, jos yleiskuntoni huononee liikkumattomuuden myötä. Okei kyllä tämä vähän haittaa, sillä se vaikuttaa yleiseen jaksamiseen tosi paljon. Mutta pikkuinen on toki laitettava etusijalle kaikessa ja ovathan ne rauhalliset puolen tunnin kävelylenkitkin tyhjää parempia. Saapahan koira kerrankin pysähtyä nuuhkimaan jokaista mielenkiintoista hajua. ;) Mutta pointtini oli se, että tämäkään ei johda terveyteni totaaliromahdukseen, vaan kyllä sen yleiskunnon ehtii sitten taas rakentamaan.
Ei haittaa, jos joulukortit jäävät tänä vuonna lähettämättä.
Sen sijaan se haittaisi, jos stressaisin ja tekisin nyt aivan hulluna kaikkea ja aiheuttaisin ennenaikaisia supisteluja. Keskityn nyt tekemään kouluprojektin kerrallaan ja iloitsemaan siitä, että jääkaappi on täynnä herkkuja itsenäisyyspäiväjuhlan viikonloppua varten, huomenna on ystäväni syntymäpäiväillallinen, näen pitkästä aikaa vanhempiani, löysin nettikaupasta kivan äitiystakin ja ettei poikani tiedä, että ennen joulua kodin "kuuluisi" tuoksua puhtaalta mäntysuovalta. Siitä, että teimme illalla koko perheen voimin pizzaa ja että mieheni on huolehtinut viikkosiivouksesta.
Sitä paitsi kaikesta huolimatta kyllä meilläkin näyttää ihan jouluisalta. Ainakin jos katsoo takan päältä portaisiin päin. :D
Iisiä viikonloppua teillekin kaikille, jotka olette sellaisen tarpeessa!