Mun sisustustyyli on ollut aina hiukan tylsä. Viime vuosina se on ollut lähinnä mahdollisimman puhdasta ja selkeää. Pienessä yksiössäni lähes kaikki tekstiilit ja suurin osa huonekaluistakin on ollut valkoisia. Pieneen tilaan sai valoa ja tilaa vaaleilla pinnoilla. 27,5 neliötä täynnä vaaleita tekstiilejä, pieniä söpöjä yksityiskohtia ja käytännöllisiä huonekaluja. Ei liian kallista tavaraa kiitos. Jos ja kun kyllästyn niin ei kirpaise vaihtaa ja ostaa uutta.
En ole siis koskaan ollut mikään oman elämäni Marko Paananen vaan enemmänkin ihminen joka haluaa että koti on siisti, selkeä ja puhdas että viihdyn siellä.
Nyt kun tulee oltua pääsääntöisesti mun Lottovoiton kotona, on ujo sisustus- ja pesänrakennus vimma rantautunut minun mukanani. Kämppä onkin melko vastaanottovainen johtuen siitä että lusikanjako tilaisuuden jälkeen kämppään jäi kaikuvia huoneita ja tyhjiä hyllyjä ja nurkkia. Ihan perus aluslakanoista tv-tasoon on käyty noutamassa Ikean lauantai iltapäivän ryysiksestä.
Lottovoiton kämpässä on hauskinta se että sotkemistilaa on kahdessa kerroksessa. Herkuimpia juttuja on portaiden alla oleva soppi ja portaiden yllä oleva parvi. Niihin haluan jotain käytännöllistä ja yllättävää. Muutenkin, kerrankin haluan haaskata ajatusta ja aikaa sisustukselle.
Tällä kertaa, poiketen muista edellisistä paremmista puoliskoistani, Lottovoittoa myös tuntuu kiinnostavan mitä laittioille ja seinille heitetään. Ja kiva niin. Saa tehdä yhdessä molempia miellyttävän pesän.
Ja tyyli taitaa olla selvillä.
Meillä on naamiaiset.
Sain aikoinaan entisen poikaystäväni äidiltä puolikkaan enkelin torson. Sekin pääsi vihdoin kotiin, oman pilvensä päälle parvelle.
Koristeellisia naamioitakin on jo kerääntynyt muutamia tyypin Venetsian reissulta. Mustia ja valkoisia verhoja. Kultaisia ja hopeisia koristeita. Valkoisia ja mustia huonekaluja.
Joulupukilla saattaa myös olla iso taulu teetettynä meidän naamiaisia varten. Enää puuttuukin lentelevät nuottivihot ja oopperan kummitus.
Ja kuvathan löytää kun iskee Googleen Venetsialaisen naamion.