Kuten tiedätte, olen intohimoinen pyykkärimuija.
Pyykkikaapissa vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys, pesuaineita löytyy joka lähtöön komeassa rivissä hyllyllä, pyykkikorit on tiukasti koodattu palvelemaan erilaisia pesuohjelmia. Nyt kesän jälkeen on asemoitu vielä yksi korillinen joukkoon erikseen vauvan pyykkejä varten, sillä hänen vaatteensa pesen erillään muiden pyykeistä sensitive-pesuaineella (jota voisi tottakai suosia kaikkien muidenkin pyykeissä, mutta olen kiintynyt käyttämiini Bioluvileihin, Persileihin ja Maison Belleihin niin, että en vain malta tässä asiassa olla ihan järki päässä).
Harmistukseksi on ryöminyt se, että pikkutyypin pyykki on, no, tosi tosi tosi pikkuruista. Ei puhettakaan, että sillä pestäisiin täysiä koneellisia kirjopyykkiä, valkopyykkiä tai tummia, ei likimainkaan. Vaikka koneemme käyttää vettä pyykin painon mukaan, muuta energiaa vajaat koneelliset käyttävät ihan normaalisti pesuohjelman mukaan.
No mutta. Sain jonkin lehden välissä näytteen Dylonin värinsieppaajaliinoista. Liina uhosi korskeasti mainoslehtisessä, että hänet kun heittää pyykin joukkoon, voi pestä surutta kirjopyykit ja vaaleat sekaisin. Suhtauduin tähän epäileväisesti, mutta jälleen yhden minipyykkikasan armoilla iski pollea vallattomuus, ykskaks heitin kaikki vauvan vaatteet koneeseen, liinan perään ja paiskasin äkkiä luukun kiinni. Napsautin pesuohjelman päälle ja poistuin kylppäristä ennenkuin alkaisi potentiaalinen katastrofi kaduttaa.
Mutta voi helkkari, sehän toimi! Pyykistä ei tullut nuhjuisen harmaata tai vaaleanpunertavaa, vaikka samassa satsissa pyöri niin uudet pinkit housut, tummansiniset pariin kertaan pestyt farkkulegginsit ja valkopohjaisia kuviobodyjä! Kä-sit-tä-mät-tön-tä!
Liinat ovat melko tyyriitä (reilut 4€/15kpl), mutta olen niitä suosinut silloin tällöin, ja päässyt löysäämään pipoani myös aikuisten pyykkien kanssa niinä harvoina kertoina, kun kone ei ole täyteen tietyn värisestä pyykistä.
Aikamoista. Kehitys todellakin kehittyy.