Ja niinhän siinä kävi, että poistuimme naapurikunnan tonttiarvontatilaisuudesta tontti takataskussa, huojentuneina ja leveä hymy kasvoillamme. Unelma oli vihdoin käymässä toteen. Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun pari kesää sitten isäni tiedusteli meiltä, josko vielä olimme miettineet oman talon rakentamista. Toki ajatus oli käynyt usein mielessä ja siitä oli paljon puhuttukin, mutta asia oli jäänyt vain haaveen tasolle. Haaveen, joka tuntui kaukaiselta ja miltein mahdottomalta edes toteuttaa. Eihän meillä ollut osaamista ja tonttien hinnat pääkaupunkiseudulla tuntuivat hipovan pilviä. No isäni kuitenkin innosti meidät ottamaan asiasta enemmän selvää lupautumalla olemaan apunamme rakentamisessa mieheni isän kanssa. Kunhan ensin hommaisimme tontin ja talopaketin pystytysvalmiina. Eikä asiaa ainakaan vaikeuttanut se, että mieheni isällä on rakennusfirma. Tosin kaukana pääkaupunkiseudulta.
Siitä se ajatus sitten lähti. Ehkä talon rakentaminen ei olisikaan täysin mahdoton ajatus toteutettavaksi, kun meillä oli apujoukot ympärillämme. Aloimme katsomaan läpi tontteja pääkaupunkiseudulta ja aika pian valkeni, että tontti olisi ihanteellisinta saada joltain lähikunnalta. Yksityisessä myynnissä olevat tontit olivat usein isoja, mutta käytännössä yleensä keskellä ei mitään. Tai jos sijainti oli hyvä niin myös hinta oli sen mukainen. Tai sitten tontissa oli vain muuta vikaa. Aikamme tutkailtuamme eri vaihtoehtoja löysimme lähikunnan kaavoitetun alueen, joka oli laajenemassa usealla tontilla tulevaisuudessa. Ihastuimme alueeseen välittömästi siellä käydessämme. Alue sijaitsi kahden järven välissä, hyvien palveluiden läheisyydessä ja inhimillisen matkan päässä Helsingistä ja työpaikoiltamme. Lapsiperheen näkökulmasta alue oli idyllinen alue omassa rauhassaan, mutta kuitenkin lähellä aktiviteetteja, kouluja ja päiväkoteja.
Tuosta käynnistämme on nyt vierähtänyt aikaa kuta kuinkin 1,5 vuotta. Vuosi sitten alueelta tuli myyntiin tontti, jonka kauppakirjaa tontin varannut henkilö ei ollutkaan allekirjoittanut. Tontti meni sen ensimmäisenä varanneelle perheelle, joka valitettavasti oli minuutin meitä nopeampi. Tuolloin oli tiedossa, että seuraava tonttihaku alueelle olisi tiedossa vasta vuoden päästä ja ajattelimme, että emme jää odottelemaan sinne asti. Mutta niinhän siinä kävi, että jatkuva etsiminen ja tonteilla vierailu ei tuottanut toivottua tulosta eikä samaa ihastumisreaktiota, kuin kyseinen alue. Vuosi vierähti ja hakuaika lähestyi. Tulen muistamaan tonttiarvontatilaisuuden koko loppuelämäni. Sen innostuneen jännityksen, piinaavan epätoivon kun nimeämme ei sanotakaan ja sen huojentavan helpotuksen tunteen, kun vihoviimeisen meidän budjetillemme soveltuvan tontin kohdalla arpaonni osuu meidän kohdallemme. Meillä on tontti toivomaltamme alueelta. Vihdoinkin!