Nyt on sitten huushollin vaaranpaikat kartoitettu. Ja niitähän riittää. Hoitoryhmäni turvallisuussuunnitelman kirjoitettuani totean, että a) on ihme että kukaan on säilynyt käsissäni hengissä ja b) on vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen tulipalomyrkytysputoamisloukkaantumistukehtuminen tapahtuu.
Tai sitten ei.
On huojentavaa, että nyt ihan paperilla (tai no koneella se vielä on, kun tulostin on tulostin on tulostin) on kartoitettu oman kodin ja ympäristön mahdolliset vaaranpaikat ja uhkatekijät. Mikä parasta, niiden ennaltaehkäisykeinot on myös tiukasti listattu ja jopa käytännössä toteutettu. Tulkaa vaan sukkapuikolla tökkimään meille pistorasioita, niin on hyvät lapsilukot, että! (Että joka kerta menee hermot, kun alkaa imuroida ja pitäisi saada töpseli seinään.) Roskikseenkaan ei pääse ei lapsi eikä aikuinen, mutta onpahan ainakin turvallista.
Hienot on systeemit, lapsilukkosysteemit, sanoisi Katti Matikainen.
Ehkä näin kynttilänpolttoaikaan paloturvallisuus pohdituttaa erityisesti. Olen vieressä todistanut, miten 2-vuotias osaa raapaista tulitikulla rasian kylkeä saaden tikun tuleen. Enää ei meilläkään siis harjoitella laskemista tulitikuilla…
Tarkistakaahan palovaroittimenne!