Lapsuuden kodistani löytyy iso pahvilaatikko, joka on täynnä joulukoristeita. Iso laatikko kätkee sisälleen pienemmän, läppäkannellisen laatikon, josta otetaan esille joulukuusen koristeet, kun kuusi oli tarkoitus laittaa koreaksi. Tuo pieni laatikko oli lapsuuden joulujeni tärkeämpiä juttuja. Vuosi toisensa jälkeen oli yhtä ihanaa ja kivaa ottaa se esille, nostaa koristeet sieltä pöydälle sekä ihastella niitä enemmän tai vähemmän, ennen kuin koristeet lopuksi laitettiin roikkumaan kuusen oksille.
Viimeinen näköhavainto tuosta rakkaasta laatikosta minulla on noin viidentoista vuoden takaa, kun koristelin viimeisiä kertoja joulukuusta lapsuuden kodissani. En ole sen jälkeen osannut oikein kaivata laatikkoa koristeineen, vaikka aivan varmasti saisin ottaa sieltä muutaman esineen omaan kotiini.
Vasta viime jouluna ja myös tänä vuonna lapsuuden aikaiset joulukoristeet ovat jälleen muistuneet vahvasti mieleeni, sillä pojan syntymän jälkeen olen pyrkinyt alkaa luoda meille omia jouluperinteitä. Ja mielelläni toisin niihin mukaan myös jotain lapsuudestani, esimerkiksi juuri vaikkapa koristeiden muodossa.
Kävin lauantaina pikaisesti Tammisaaren joulukadun avajaisissa, ja sieltä mukaani tarttui pieni pöydälle laitettava kuusi. Kävellessäni autolle kuusi käsivarsillani ajattelin, että siihen olisi hauska saada muutama koriste. Sellaisia vähän vanhempia koristeita. Koska koristeiden tarve oli melko akuutti ja tiesin, etten aivan lähiviikkoina pääsisi käsiksi siihen rakkaaseen lapsuuden kotini joulukoristelaatikkoon, päätin poiketa parilla kirpputorilla katsomassa, millainen koristetarjonta niillä saattaisi olla. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että sieltä voisi löytyä jotain kivaa ja sopivaa kuuseen ripustetettavaksi.
Ensimmäiseltä kirpputorilta löytyi kaikkea muuta kuin joulukuusenkoristeita ( lue: ostin erään vanha lautapelin ja pojalle Disney'n vanhan Bambi-kirjan). Toisella kirppiksellä kävi kuitenkin parempi tuuri. Siellä oli pari, kolme isompaa laatikkoa, jossa oli sekaisin erilaisia ja -kokoisia joulukuusenkoristeita. Ei siinä auttanut muu kuin käydä järjestelmällisesti epämääräisesti penkomaan koristekasoja ympäri. Toisaalta tykkään tuollaisesta laatikkojen kaivelusta, kun koskaan ei tiedä, mitä niiden pohjilta saattaa löytyä.
Onneksi jaksoin kauhoa koristeröykkiöitä riittävän kauan, sillä onnistuin haalimaan sieltä kolme vihreää, hilekoristeltua joulukuusenpalloa. Pallojen muovinen ripustuskoukku paljasti, että ne olivat peräisin 70- tai 80-luvulta. Muistan, kuinka meillä oli jouluisin sellaisia kuusessa roikkumassa.
Mutta ei siinä vielä kaikki.
Lisäksi koristekasoista paljastui viisi eriväristä puista pikkulintua. Aivan samanlaisia (tai melkein) kuin mitä löytyy sieltä tärkeästä lapsuuden kodin laatikosta. Vähänkö olin iloinen tästä löydöstä.
Kaikki linnut - punainen, sininen, keltainen, vihreä ja valkoinen - päätyivät tietenkin heti lentelemään ostamani pikkukuusen oksille. Samoin yksi vanhoista vihreistä palloista laitettiin roikkumaan latvaan. Kyllä sitä vaan pienet jutut voivat tehdä ihmisen iloiseksi.
Tästä se jouluhössötys tai siis ihan vaan joulu alkaa.
Ja samaten alkaa tämän blogin oma joulukalenteri.
En tiedä, olenko liian kunnianhimoinen, kun a) ryhdyin edes toteuttamaan tätä, ja kun b) pitäisi vielä joka päivä keksiä kalenteriin aiheitakin. Eikä siinä vielä kaikki, koska c) olen ajatellut tehdä kalenterin pohjautuen pelkästään omiin lapsuuden joulumuistoihini.
Tiedä, mitä tästä loppujen lopuksi tulee, mutta parasta yritetään. Tunnetustihan minä en kovin helpolla luovuta ja anna periksi. Eli siinä valossa kalenterijutustani voisi tullakin jotain.
Tervetuloa seuraamaan, jos aikaa ja kiinnostusta vaan löytyy.
:)