Tämä tarina kertoo siskostani, joka on kova hukkaamaan tavaroita. Eräänä päivänä hän hävitti työavaimensa; kamalaa. Hän arveli tiputtaneensa ne autosta noustessaan meille tullessaan. Kävin etsimässä avaimia seuraavana päivänä, mutten niitä löytänyt. Sitten viime viikolla kävelimme taloamme kohti siskoni kanssa. Oli pimeää, niin kuin marraskuussa usein on. Hän sanoi kurkkaavansa, olisiko joku nostanut avaimet parkkiautomaatin päälle. Pyöräytin silmiäni: et niitä kuitenkaan löydä. Pian kuului iloinen kiljahdus, ja sieltä hän kipitti avainten kanssa! Nauratti! Itse avaimia etsiessäni olin katsellut vain maahan. (Kuva lavastettu, tapahtumapaikka aito.)
