Kulunut viikko on ollut täynnä ihmetystä, jännitystä ja ahdistusta. Yksi ihana päivä ja pieni ihmekin mahtui väliin, mutta muuten on pieni paniikki päällä jatkuvasti.
Vaikka ahdistus meinaa hiipiä vaivihkaa nurkan takaa, pyrin ajattelemaan valoisasti ja myönteisesti: rahaa se vain on ja kyllä kaikki järjestyy. Periaatteessa minulla on kuitenkin ihania uutisia. Saimme aivan uskomattoman upean asunnon keskeltä Helsinkiä! Neliömäärä kasvaa 35:stä 48:an, vuokra nousee satasella, osoite muuttuu parinsadan metrin verran ja postinumeromme vaihtuu 00100:an.
Uusi asunto on valoisa ja vaalea, säilytystilaa on huimasti enemmän ja parveke on lasitettu. Sain haluamani vaaleanharmaan lattian, ja nyt sängyn viereen mahtuvat myös omat yöpöydät. Tila ympärillämme kasvaa, ja saamme kaikki romumme kätevästi kätkettyä.
Kaikki on siis loistavasti, mutta silti muutos ahdistaa. Päässä pyörivät muutosta aiheutuvat menot, ja huomaan pelkääväni päätöksen tekemistä. Oliko tämä nyt sittenkään fiksu ratkaisu? Olisimmeko pärjänneet pikkuisessa asunnossamme? Eihän täällä varmaan edes mitään sisäilmaongelmia ole, jospa vain kuvittelin kaiken?
Sitten ajattelen näkymää uudelta parvekkeeltamme ja kuvittelen tulevia talvi-iltoja kynttilöiden valaisemassa kodissamme, ja olo tuntuu jo helpommalta. Taloyhtiömme kattoterassi ja -sauna saattavat myös vaikuttaa asiaan..
Hain asuntomme avaimet tänään, ja nyt vien miehen sinne ensimmäistä kertaa. Kunhan vain saamme hoidettua edellisen asunnon irtisanomisen sujuvasti ja kannettua tavaramme viidenteen kerrokseen hissiremontin valmistuttua, niin huolia ja murheita ei pitäisi enää olla.
Niin, ja se viikon ihana päivä ja pieni ihme? No se näkyy kuvissa. Kävimme serkkuni kanssa keskiviikkoaamuisen puistobrunssin jälkeen Kaivarin Kanuunassa, josta löysin kahdet käyttämättömät kengät! Nuori nainen kasasi juuri pöytää, ja veti esiin kohdalle osuessani kasan kenkiä kasseistaan. Saappaat ovat kerran jalassa olleet MAX&Co.n nahkabootsit, käyttämättömät nahkaiset ballerinat puolestaan Vagabondin.
Saappaista maksoin 15 euroa, vaikka myyjä kertoi lähtöhinnaksi 500. Vagabondeista pulitin kahdeksan euroa. En oikein vieläkään voi uskoa onneani.
Tuleva viikko kuluu varmasti kokonaan muuton parissa, mutta toivon, että jo sitä seuraavalla viikolla voin jakaa kuvia valmiista asunnostamme. Ensimmäisestä Helsinki-kodista lähteminen on haikeaa, mutten toisaalta malta odottaa pääsemistä uuteen, isompaan asuntoon. Kai sitäkin voi kohta kodiksi kutsua.
