"Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja paljaana vihreä puu,
lapa uunissa, nurkassa pussi
ja pussissa puputijussi
ja hauvalle lihainen luu.
Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu.
Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja verkalleen valmistuu juhla,
laulu ja lapsonen nukkuu,
muistonkäki vain pirtissä kukkuu,
parhain jouluni uneksuu."
Toivo Hyyrylläinen
Teinivuosien jälkeen joulu oli aika yhden tekevää useamman vuoden ajan. Mietin aina että jättäisin joulun kokonaan väliin, lähtisin johonkin reissuun pyhien ajaksi tai pyyhkisin vaan koko kulutusjuhlan kalenteristani. Kuukauden alkuvalmistelut, stressi ja kaupoissa rynniminen kyynärpäätekniikalla eteenpäin. Turhaa kukkaron ja hermojen kiristystä, ja miksi? Parin hassun päivän takia! Joka vuosi sitä on kuitenkin pienessä piirissä perheen kesken juhlittu, lähinnä olen pitänyt sitä omalle äidilleni niin tärkeänä, että ainokainen lapsi on paikalla joulunpyhät. Hän kuitenkin tykkää hösätä ja laittaa.
Nyt joulun merkitys on itselle taas aivan eri. Odotan lapsuuden innolla niitä kolmea päivää, kun ollaan jouluvalojen ympäröimänä mummolassa. Oma pieni tyttäreni palautti jouluntaian taas minunkin elämään. Ja se on ihanaa! En malta odottaa että näen ilmeen hänen kasvoillaan aattona, kun mummin kanssa koristellaan kuusi ja pappa joka jouluiseen tapaan päivittelee, kun ei ole sitä pumpulia lumeksi oksille.
Tänä vuonna yksi kuitenkin puuttuu joukosta ja tiedän että aattona sen tyhjyyden taas huomaa. Koirani, joka rakasti joulua yli kaiken. 14-vuotias mummeli oli niin hulluna joulupapereihin, että päädyimme muutama vuosi sitten avaamaan lahjat yläkerrassa, neidin ulottumattomissa. Tänä vuonna varmasti toivoisi että se märkä kuono olisi siinä repimässä paketteja kädestä.
Perjantaina lumi täytti kadut pääkaupunkiseudulla. Lähikauppamme joka perjantainen kaaos sai nyt lisäpotkua liukkaista teistä ja lumisista autoista. Olin kauppareissun jälkeen lumen kastelema ja vähän kiukkuinen. Avasin kotioven, ja mitä kuulinkaan. Joululauluja!
Isä oli pistänyt tytskylle ipadistä pyörimään joululauluja. Kun siinä oven suussa katsoin olkkarin lattialla hymyissä suin istuvaa pientä joka kikatti tip tap tip tap - laululle, suli lumet sydämestä ja tuli JOULUFIILIS !
Työpäivien aikana tulee usein kuljettua läheisen ostoskeskuksen läpi, syystä tai toisesta. Tänään olin läpikulkumatkalla ravintolasta töihin, kun kuljin Lindexin liikkeen ohi. Toinen toistaan kimeltelevammat hameet ja paidat täytti kaupan. Omaan silmään osui yksi jos toinenkin mekko, hame ja paita. Minulla oli jo selvät sävelet omien firman pikkujoulujen asuvalinnasta, mutta se taisi nyt mennä uusiksi.
Pikkujoulukuumekin iski siis jo lujaa. Onneksi enää ei ole kuin reilu viikko ja pääsee viettämään iltaa. Tänä vuonna kohteena on Katajanokan Kasino, jossa en itse ole koskaan käynyt.
Joulua voi siis viettää monin tavoin. Joku - terveisiä iso-tädilleni- osaa ottaa rennosti ja suuntaa näkemään sukulaisiaan, toiset - terveisiä äidilleni- ostavat ensimmäisiä lahjoja jo heti syksyn tullen ja miettivät viikkoja ennen H-hetkeä mitä herkkuja joulupöytään laitetaan. Toiset - terkkuja parhaalle ystävälleni- vaihtavat kuusen palmuihin ja suuntaavat etelän lämpöön.
Minä aijon pukea kaunista päälle ja ostaa tytölleni punaisen mekon ja tonttulakin. Ja pitää häntä tiukasti sylissä koko aaton ja joulupäivän. Katsoa kuusen valoja ja viedä mummolan pihalle jouluherkkuja peuroille.
Tulisi jo....