Mua hieman ahdistaa se, että kaikki asiat ovat tätä nykyä netissä. Niin se kaunokirjoituskin lopetetaan ja sen sijaan keskitytään enemmän tietokoneella näppäilemiseen. Aika harmi mun mielestäni, sillä ainakin itse pidin todella paljon kaunokirjoituksesta ala-asteella ja muistan vielä niin elävästi sen, kun onnistuneesta ja kauniista kaunokirjoituksesta sai leiman sivun yläreunaan. Itse en ole tosin käyttänyt kaunokirjoitusta ylä-asteen jälkeen, muuta kuin nimmaria raapustellessa, mutta olen sitä mieltä, että aivan kaikista asioista ei tarvitse luopua, vaikka maailma kuinka porhaltaisi eteenpäin.
Mutta, onhan se myönnettävä... itsekin olen koukussa netin ihmeelliseen maailmaan ja se näkyy esimerkiksi ylläpitäessa tätä blogia. Vielä kymmenen vuotta sitten pidin päiväkirjaa, mihin kirjoitin ylös ihastukseni nykyiseen mieheeni. Nyt en ole enää moneen, moneen vuoteen pitänyt päiväkirjaa... enkä edes tiedä miksi. Luultavasti vastaan tuli aika, rakkaus ja nuoruuden villit hulinat. Voin kai sanoa, että nykyään blogin kirjoittaminen on itselleni kuin päiväkirjan kirjoittamista. Ei tietenkään yhtä henkilökohtaista, mutta kuitenkin paikka mihin jakaa omia ajatuksiani.
Sitten on myös niitä paikkoja, missä voi etsiä itselleen inspiraatiota ja tehdä miljoona erilaista kansiota niitä varten. Arvaattekin varmaan mitä tarkoitan? Juuri oikein, Pinterestiä. Mun täytyy nyt sanoa ääneen, että en osaa yhtään käyttää sitä! En tiedä mikä siinä oikein on, mutta kun menen sinne olen ihan hämilläni niistä kaikista kuvista ja pinneistä.Arrgh! Aivan liikaa juttuja mun pienille aivoilleni! " Siis mulla on siellä joulukansio, kesäkansio, villasukkakansio, kynttiläkansio, koirakansio, kahvikansio, kotikansio, matkailukansio.... "
Niinpä olen noussut vastarintaan ja ostin Tigerista ison kirjan, leimoja ja liimaa - ja tein itselleni inspiraatiokirjan tulevaisuuden kotia varten! Muistatteko kun reilu pari viikkoa sitten kerroin, että olimme käyneet katsomassa erästä taloa? No, taloasia on edelleen ihan vaiheessa, mutta olen jo pääni sisällä muuttanut tähän taloon, sisustanut sen ja näen kuinka hyvin meidän perhe sopeisi sinne. Kärsin itseasiassa todella pahasta muuttokuumeesta ja tämä meidän pieni 80 neliöinen koti ottaa päivä päivältä enemmän päähän!
Niinpä olen nyt liimannut tähän kirjaan minua inspiroivia kuvia ja sitten joskus kun muutamme unelmien kotiimme, menen kirjan kanssa olohuoneeseen, avaan sen ja rupean sisustamaan. Rakastan kaikenlaista pientä näpertämistä ja tämän projektin parissa hurahtaa helposti tunti jos toinenkin.
Ja kupillinen ( tai kaksi ) kahvia ja pullaa.