Viime viikot omassa pihassa ovat olleet melko hiljaisia. Näinä päivinä hullu puutarhuri iloitsee ikivihreistä kasveista ja siitä, että vieressä on metsä. Tai no, metsää enemmän riemuitsen vieressä olevasta voimalinjasta ja siitä, että siellä kasvaa yläkuvan kuusien isosisaruksia (nämä pikkukuuset ovat siitä metsästä). Tai no, en minä niistä isosisaruksistakaan muutoin, mutta kun linjaa karsittiin ja nyt me asukkaat saamme kerätä puita omaan tarpeeseemme.
Siis mitä? Tällainen kädenojennus kaupungissa, jossa kaikki on periaatteessa kiellettyä ja vähäinenkin omatoimisuus on suitsittu vähintään kuuden kaavakkeen taakse. Riemuitkaa!
Varma merkki joulusta ei ole lumi (huomaa kola kuusten vieressä) vaan kuusivarkaudet. Omani hain linjalta ja hikihän siinä tuli - mutta luvan vuoksi ei pienimpiäkään huomautuksia viranomaisilta. Vinkiksi lukijoille, että yleensä karsintapaikoilta saa hakea karsittuja puita, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa asia paikalliselta kunnantalolta ja pehmeällä säätöpenkillä istuvalta virkailijalta. Kuusivarkaus ei nimittäin ole kiva sakon aihe.
Jyväskylän Toivolan vanhalta pihalta löytyi joulupihan kokoamisen tunnelma ja herkullisen säännöllisiä kransseja ja havupalloja. Hakemani kuuset menevät ensin myyjäisten koristeeksi mutta nämä kranssit innoittivat kyllä tekemään omia kiepauksia heti myyjäiskoristeluiden jälkeen.
Eihän näin tasaista kranssia olekaan! Teki mieli ostaa yksi kranssi mukaan ja tutkia, onko tekijä tosiaankin nähnyt näin valtavasti vaivaa kuusenoksien tasaisuuden varmistamiseen vai löytyykö kranssin salaisuutena joku muu kikka. Omani tahtovat olla aina vähän kotikutoisia, vaikka kuinka pyrkisi lajittelemaan hankitut havut samankaltaisiin pinoihin ja naksimaan ne tasapituisiksi ja -vahvuisiksi. Ehkäpä kransseja pitäisi tehdä urakalla, jotta oma käsiala tasottuisi näin upeaksi, nyt ei materiaalista ainakaan olisi pulaa ja roskatkin saa viedä luvan kanssa takaisin sinne kaupungin puolelle.
Joulutunnelman virittämiseksi olisi kyllä ihana saada oikeaa lunta ja oikea määrä. Meillä on maassa sentin verran hiutaleita mutta ne ovat olleet kumman sitkeitä. Pari pientä senttiä lisää pehmentäisi maisemaa kummasti. Havutkin korostuisivat vaaleaa vasten vehreinä ja tuuheina tuon ruskean marraskuun perustaustasävyn sijaan.
Karsikoot kaupunki rauhassa metsän aluskasvillisuutta, sillä puu ei Suomesta heti lopu. Linjan vieressäkin on kasvamassa seuraava vehreän vihreä tukkipuumetsä, jossa marraskuussa näkee vähän huonosti mutta tuoksuu kuitenkin aidolle kostealle metsälle.