Siinä se on. Meidän koti.
Perineinen 70-lukulainen, yksikerroksinen kattoikkunoineen kaikkineen. Ulko-oven vieressäkin on vielä edellisen omistajan nimi.
Asuttu ollaan talossa tosiaankin vasta se pari viikkoa, joten ehkä saadaan vähän armoa. Eihän kaikkialle ja kaikkeen voi ehtiä, kun pitäisi oppia ensin kulkemaan tässä "sokkelossa" eksymättä. Ollaan miehen kanssa suunniteltu mitä kaikkea talolle pitäisi tehdä, mutta onneksi mitään kalliimpaa remppaa ei ole ainakaan tällä hetkellä tulossa. "Kaikkea pientä" on kyllä sitäkin enemmän, mutta lohduttaudun ajatuksella, että onhan tässä toivottavasti vuosikymmeniä aikaa toteuttaa. Tietysti sekään ei paljon lohduta, jos sattuu olemaan tällainen "kaikki-mulle-heti-nyt"-tyyppi kuin minä.
Itselläni oli tällä viikolla talviloma, joten käytettiin se vähä aika hyödyksi ja laitettiin meidän makuuhuone uudeen uskoon. Siitä lisää kuitenkin seuraavassa postauksessa.
Talo ei tietenkään ole missään priimassa kunnossa, mutta ollaan mielestämme siitä onnekkaita, ettei tarvinnut alkaa heti repimään paikkoja auki, vaan voidaan rauhassa asua ja tehdä. Ja otan miljoonasti mieluummin nämä täällä olevat pastelliset ysäritapetit, kun todennäköisesti niiden alta löytyvän retroväri-ilotulituksen!
Talossamme on siis kaksi makuuhuonetta, iso keittiö (jossa purkutuomion saanut kylmiö), olohuone-ruokailuhuone yhdistelmä, vessa, sekä niin kutsutussa länsisiivessä olevat takkahuone, askarteluhuone, sauna ja pesuhuone. Lisäksi tätä sokkeloa on maustettu muutamalla vaatehuoneella/komerolla.