Teen aina semmosen tehokkaan 5-minuutin paniikki siivouksen, kun joku ilmottaa tulevansa kylään. Niin tein nytkin, kun yks kaveri joka ilmaantuu meille aina muutaman kerran vuodessa teelle, ilmoitti pikasesti poikkeavansa. Siivosin lelut olkkarista ja laitoin eteisessä kengät ojennukseen, mitkä kuopus oli hetkeä aiemmin heitellyt sikin sokin pitkin lattioita. Laitoin vielä T:n huoneen oven visusti kiinni...
Ei se nyt haittaa vaikka siellä on T:n vaatteet pitkin lattioita ja kaapinovista roikkuu kuivumassa olevia lakanoita... Ei se sinne kumminkaan mee....
Niimpä niin....
Kaveri soitti ovikelloa ja heti, kun se astui sisään niin esikoinen viittoili innokkaasti hänet luokseen.
-Täällä on sitten T:n huone, esikoinen sanoi ja läväytti oven sepposen selälleen.
-AARGH! Ei sinne, karjuin mielessäni, mutta sinne ne sukelsi likasten kalsareiden ja lakanoiden sekaan.
No aina ei voi voittaa ja toisaalta sitä kaveria on aina niin kiva nähdä, että pian se pieni häpeän puna haihtui, kuin savuna ilmaan.
- Riina