Asun melkoisessa stereotyyppisessä mummotaloyhtiössä. Jostain toisesta se voisi kuulostaa ahdistavalta, tai ottaa päästä (esim. silloin muutama vuosi sitten, kun olin juuri muutama viikko sitten tavannut paremman puoliskoni, ja yksi naapureistani koki tarpeelliseksi erään tuoreen ihastuksen vierailun aikana tiputtaa postiluukusta muuttoilmoituskaavakkeen). Mutta, kuten aina, minä olen päättänyt nähdä asian valoisat puolet:
- Kukaan, ei sitten kukaan, parkkeeraa virheellisesti taloyhtiön parkkipaikalle. Se on noin sekunti ja mummo on soittanut parkkipirkolle, jättänyt useita nimettömitä heippalappuja autoon ja ilmoitustaululle sekä päivitellyt asiaa naapureille, postinkantajille ja kenelle tahansa kuuloetäisyydellä
- Opit uusia ja ovelia tapoja olla passiivisaggressiivinen (em. heippalappujen sisältö). Tätä voi hyödyntää esim. facebookissa ja työelämän videoneuvotteluissa
- Vaikka unohdat katsoa lämpömittaria uloslähtiessäsi, mummot kyllä kertovat kattavat säätiedot (sekä pahimmat kaatumispaikat) ennen kuin ehdit ulko-ovesta pihalle
- Kun kuuntelet 14 sekuntia mummojen jatkuvaa ja ilmeisen loputonta päivittelyä, alkaa nykyinen tv-ohjelmatarjonta tuntua mielenkiintoiselta ja hedelmälliseltä tavalta viettää aikaa.
- Mummot pitävät työntekijät kurissa ja nuhteessa. Oli se sitten siivoojan pyyhkimättä jättäneet listanpäälliset tai epävireessä soiva ovikello, voit luottaa, että niistä on jo valitettu isännöitsijälle. Kello viisi kolmekymmentä aamulla, kun kunnon ihmiset heräävät.
Mummot, hats off to you.