Pesetin taannoin ikkunat. Seistessäni ruokasalin ikkunalaudalla sitomassa isoa kultaköynnöstä takaisin seinälle ihastelin, kuinka ikkunaruutu säihkyikään ihanan puhtaana tarjoten esteettömän näkymän suoraan kadulle. Siellä liikennevalot paloivat parhaillaan punaisina ja iso joukko ihmisiä odotteli pääsyä kadun yli. Sälekaihtimetkin olivat vielä ylhäällä ja kaikkea. Ah, tätä näkyä harvoin asunnossamme tapaa.
Ja sitten, kurottautuessani oikein korkealle, tunsin, kuinka himpun verran liian väljät farkut alkoivat uhkaavasti - ja ihan liian nopeasti! - valua lantioltani alas.
Sattuuhan sitä.