Kauan suunniteltu kahden koivun kaato on vihdoin saatu finaaliin. Keväällä homma venyi niin pitkään, että piti vetää jarrut kiinni ja siirtää homma syksyyn ja nyt se on sitten tehty. Puut olivat ahtaassa paikassa ja ne piti kaataa osissa kiipeämällä. Homman hoiti kahden naisen yritys, jota olemme käyttäneet aiemminkin. Koska aamut ja illat ovat niin pimeitä, niin oikeastaan tänään vasta näin, miltä pihalla näytti. Tosin näin siis vain sen kaivatun aukon, josta toivottavasti saamme kesällä lisää aurinkoa, kaiken muun peitti ihana lumivaippa. Eli karu totuus paljastunee maanantaina, jolloin lumi ilmeisesti sulaa. Halonhakkuu sopii erittäin hyvin epämotivoituneen teinin prosenttilaskukokeiden alle. Siinä kohtaa, kun olin taas kerran karjunut naama punaisena koulun tärkeydestä, painuin pihalle ja hakkasin apinan raivolla ainakin motin halkoja. Ja kas kummaa, ensimmäisen kerran alkoi tarkkuuskin olla kohdallaan ja osuin juuri siihen mihin pitikin. Vielä keväällä oksaisten pöllien halkominen oli melko tehotonta, kun en koskaan osunut samaan koloon uudestaan. Tosin tämänpäiväisellä raivolla pöllit menivät lähes poikkeuksetta halki yhdellä iskulla. Nyt täytyy vaan yrittää takoa omaan kaaliin, että esikoinen ei jatka vanhempien jalanjäljillä matikkaa ja tietojenkäsittelyä opiskelemaan eikä jatka isänsä yritystä ja miksi pitäisikään.
